6.
Sifiä alkoi ihmetyttää. Hän oli nyt ollut kolme kertaa Sverkerin luona Upsalassa, ja tämä oli tullut yhä paremmaksi. Viime kerran hän oli pyytänyt hänet ja hänen äitipuolensa päivälliselle ja itse istunut mukana pöydässä. Åke Boson ja sairaanhoitajatar olivat molemmat olleet vielä siellä, mutta jälkimmäinen oli jättänyt hänet päiviksi, ja jos Åke jäisi toistaiseksi, ei hän jäisi sairaanhoitajana vaan yksinomaan ystävänä ja ehkä myöskin kuin jonain Arguksena pitämään varalta, etteivät liian monet vieraat tai työ rasittaisi Sverkeriä.
Mutta sanaakaan ei Sverker ollut sanonut kihlauksen julkaisemisesta. Hän ei ollut ollut siitä ollenkaan tietävinäänkään. Käytöksessään häntä kohtaan hän oli enemmän entinen Randal-setä kuin sulhanen.
Sif ei ymmärtänyt häntä. Joka kerran kun hän tuli, odotti hän Sverkerin sanovan jotain ratkaisevaa. Ja joka kerran kun tämä petti hänen äänettömän odotuksensa, kasvoi hänessä uutta kunnioitusta, joka jo heidän ensi kohtaamisessaan oli vallannut hänet.
Hän rupesi tuntemaan heidän suhteensa kieroksi ja epävarmaksi. Kerran tultuaan Sverkerin kotiin hän oli kohdannut pari ylioppilasta, jotka juuri olivat olleet Sverkerin luona. He olivat katsoneet Sifiin uteliaasti ja merkitsevästi. Sif ymmärsi heidän ihmetelleen, missä tarkoituksessa hän oikein tuli.
Tähän saakka hän oli ollut tyytyväinen heidän kihlauksensa salaamiseen, mutta nyt se alkoi kiusata häntä. Hän kaipasi oikeutta saada tulla ja mennä hänen kotiinsa, kenenkään voimatta kummeksua sitä, niin, jopa hän alkoi kaivata sitä aikaa, jolloin hän saisi asua siellä, saisi olla Sverkeriä kaikkein lähinnä.
Miksei Sverker pyytänyt sitä häneltä? Miksi hän oli ääneti?
Eikö hän ehkä tahtonutkaan häntä enää? Oliko hän hänen mielestään liian lapsellinen ja vähäpätöinen, liian pinnallinen ja maailmallinen hänelle?
Ylpeänä Sif oli huomannut miten Sverkerin maine oli kasvanut. Hän oli nyt tunnettu kaukana Upsalan ulkopuolella, eikä ainoastaan ihailtu ja pidetty filosoofina, vaan henkilönä ennenkaikkea.
Tähän saakka Sif oli vain tuntenut ylpeyttä tästä, mutta nyt se alkoi tehdä häntä levottomaksi. Sverker oli kasvanut hänestä irralleen päin. Hän ei itse voinut sille mitään, että hänen täytyi katsoa alas Sifiin ja huomata, ettei hän ollut mitään.