— Sen olen itse antanut. Pidän itseni terveenä nyt niinkauan kuin sitä kestää. Olisitpa kuullut noita kahta intoilijaa!
Hän hymyili, istuessaan kirjoituspöydän kulmalla toinen jalka lattialla, toinen riippuen alas.
— Ensimäinen, jatkoi hän, aikoo ilmoittautua vapaaehtoisena reservipäällystön kursseihin, toinen aikoo kieltäytyä täyttämästä asevelvollisuuttaan. Ja kuitenkin molemmat palavat rakkaudesta samaan Jumalaan ja isänmaahan.
— Tulivatko he yhdessä?
— Eivät. Toinen ensin, toinen sitten. He eivät tunteneetkaan toisiaan, mikäli tiedän.
— Minkätähden he tulivat sinun luoksesi?
- Saadakseen neuvoa - kuten sanoivat. Mutta pikemmin he tulivat saadakseen ennakolta tehdyn päätöksen vahvistetuksi.
— Entä sinä? Vahvistitko kummankin päätöksen?
— Vastustin niitä. Niin teen aina, kun joku tulee luokseni tuolla tavoin. Niitä auttaa paraiten selvittämällä kysymystä heille ja vahvistamalla heitä itsenäisessä käsityksessään.
— Ja molemmat lähtivät luotasi vahvistunein kumpikin omassa päätöksessään?