Sif toivoi olevansa kaukana täältä, mutta hänen täytyi pysytellä urhoollisena, kun hän nyt kerran oli täällä eikä voinut lähteä tiehensä muitta mutkitta.
Hänessä oli jotain tavallista hurmaavampaa istuessaan Sverkerin rinnalla, ja tämän mieli masentui hänen tuntiessaan minkälainen valta Sifillä oli häneen. Hän tunsi itsensä kapinalliseksi sitä valtavaa voimaa kohtaan, joka oli laskenut hänen mielensä rauhan, hänen kohtalonsa lämminsydämisen ja iloisen, mutta muuttelevaisen ja epävakaisen tytön käsiin.
— Tulen jotain erikoista asiaa varten, näetkös, sanoi Sif hermostuneesti. Tahtoisin pyytää sinulta jotain. Oli siis niinkuin Sverker oli luullut, hänellä oli asiaa? Arvailut risteilivät hänen aivoissaan.
Hän näki miten vaikea Sifin oli tuoda esille sitä, mitä hänellä oli sanottavana. Tuntui kuin rautainen käsi olisi kouristanut hänen sydäntään luullessaan ymmärtävänsä, mitä sen täytyi olla. Saattoi vain olla yksi asia, jota hänen oli niin vaikea sanoa. Sverkerhän tiesi, että Sif piti hänestä, ja ettei ole helppoa antaa sille, josta pitää, sietämätöntä iskua.
— Luulen tietäväni mitä se on, sanoi Sverker luonnottoman hiljaa.
— Sitä sinä et tiedä. Silloin olisit antanut minulle sen pyytämättäni, virkkoi Sif, kärsimättömänä ahdistuksessaan ja epätoivoisena siitä, ettei Sverker ymmärtänyt tai vielä pahempi — ehkä ymmärsi, mutta ei tahtonut auttaa häntä.
Sverker ei voinut vastata. Hän toivoi, että Sif olisi mieluummin kirjoittanut kuin näin suullisesti pyytänyt vapauttaan. Se olisi ollut helpompaa heille molemmille. Nyt epäili Sverker voisiko hän hillitä tuskaansa Sifin läsnäollessa.
Sif tuli katsoneeksi häntä sivulta, näki hänen kasvojensa jäykkyyden, näki jäykän, lattiaan luodun katseen.
Silloin hänelle selveni, hän ymmärsi yhtäkkiä ja vaistomaisesti, mitä Sverker luuli hänen tahtovan pyytää häneltä. Kaikki hänen hermostuneisuutensa katosi, hän tunsi itsensä yhtäkkiä varmaksi, onnelliseksi, uhkarohkeaksi.
Eikö tuo rakas hupsu istunut tuossa asestautuen ja terästyen! Sifin nuori, epäkypsä rakkaus aukeni niinkuin tähän saakka sulkeutunut kukannuppu ja siihen tuli äidillistä hellyyttä.