— Ehkä Jeesuksen ratsastamisesta Jerusalemiin? kysyi sisar Asta ja otti raamatun siltä hyllyltä, jossa erikoisilla raamatun painoksilla oli paikkansa.
— Mieluummin siitä tulemisesta, jota me odotamme.
Sairaanhoitajatar selaili raamattua.
— Sisar on kotiutunut tuohon kirjaan? sanoi Randal enemmän sanoakseen ajatuksensa kuin kysymyksen.
— Jokseenkin, vastasi sisar kainosti.
Randal hymyili hieman, sillä hänellä oli enemmän kuin kerran ollut syytä ihmetellä hänen raamatun tuntemistaan.
Sisar Asta luki hiljaa mutta selkeästi evankeliumin ennustusta ihmisenpojan tulemisesta taivaan pilvissä.
— Enemmän, pyysi Randal, hänen lopetettuaan.
Silloin sisar Asta luki muita kohtia Herran tulemisesta, mistä hän löysi niitä epistoloista ja Ilmestyskirjasta.
Peläten väsyttävänsä potilastaan hän katsoi tarkkaavasti tähän joka pysähdyskohdassa. Mutta Randal ei näyttänyt väsyvän tästä lukemisesta, se tuntui päinvastoin antavan hänelle voimaa. Hänen henkensä riemuitsi sen ruumiin heikkoudesta, joka piti häntä vankina.