Heti senjälkeen hän palasi äänettömään tapaansa.
— Jaksaako dosentti ottaa vastaan neiti Bentickin.
Randal liikahti tuolissa, tahdottomasti oikaisten itseään, ja hänen ilmeensä muuttui.
— Onko hän täällä itse vai telefoonissa?
— Hän on täällä itse.
— Pyytäkää häntä sisään. Odottakaa!
Hän katseli ympärilleen. Sisar Asta, joka juuri oli ollut ulos menemäisillään, pysähtyi ja seisoi odottaen.
— Onhan täällä kai hienoa ja järjestyksessä vieraan varalle? kysyi hän, ikäänkuin kuninkaallinen vieras olisi ollut tulossa.
— On kyllä, vastasi sisar Asta.
Siinä sairashuoneessa, minkä hän oli järjestänyt, ei ollut koskaan mitään muistuttamista, ja sen hän tiesi, mutta hän ei loukkaantunut Randalin kysymyksestä, hän ymmärsi niin hyvin, että tämä oli tarkka, kun oli kysymyksessä hänen morsiamensa ensi vierailu sen jälkeen kuin hänen parantumisensa oli alkanut.