— Minkätähden sitä tarvitsisi olla senvuoksi, että tahdon suorittaa sairaanhoitajatarkurssin?
— Luulin teidän aikovan mennä naimisiin? huomautti isä kuivasti.
Hänen sanansa koskivat Sifiin, hän ei tahtonut selvittää itselleen miten kovasti. Hän ei saanut kadottaa voimiaan jo taistelun alussa.
— Ennätän hyvin hyvästi suorittaa kurssin sitä ennen. Ja isä voi kai ymmärtää, miten tärkeää on että opettelen hoitamaan sairaita, kun Sverker usein on sairas.
Mikä isää ihmetytti enemmän kuin itse pyyntö, oli Sifin itsetietoinen tapa sitä esittäessään. Tuo tapa oli niin erilaista entiseen verraten, että Allan kävi ihmetteleväksi, ja vastoin tahtoaan hänen täytyi ottaa Sifin pyyntö vakavalta kannalta.
— Ethän sinä voi nähdäkään sairaita, kuinka voit sitte suoriutua heitä hoitaessasi? väitti hän.
— Tahdon voittaa tuon tyhmän pelon, sanoi Sif päättäväisesti.
Isä ihmetteli mistä hänen päättäväisyytensä johtui, ja hän tuli vakuutetuksi, että Sifin ja Sverkerin välillä oli täytynyt olla jokin kohtaus, joka oli vaikuttanut tämän merkillisen muutoksen koko Sifin olentoon.
- Ajattelehan asiaa vielä, ennenkuin teemme mitään! En tahdo toimittaa sinua mihinkään, sillä pelkään että sinä muutat mieltä tai epäonnistut, sanoi hän.
Ja siihen se jäi siltä päivältä. Mutta Sif ei hellittänyt. Hän puhui äitipuolensa kanssa ja sai heti tämän puolelleen. Sen kautta oli ratkaisu selvä. Allanin täytyi myöntyä. Hänen onnistui vaikeudetta toimittaa niin, että Sif saisi alkaa uudelta vuodelta ylimääräisenä oppilaana eräässä pääkaupungin suurimmista sairashuoneista.