»Sisar Sifisi».
3.
Ensi kerran kun Randal tapasi »Sisar Sifin», oli tämä jo ollut muutamia viikkoja sairashuoneella. Hän oli odottanut tapaavansa Sifin muuttuneena, mutta tämä oli merkillisesti itsensä kaltainen, ja hän hengähti tahtomattaan helpoituksesta. Häneen olisi koskenut, jos Sifin aurinkoinen olento olisi sairashuoneen vakavan todellisuuden kautta synkistynyt, mutta niin ei ollut käynyt. Kärsimys, jonka kanssa hän päivittäin oli kosketuksissa, näytti sen sijaan vain kiihoittavan vireämpään eloon kaiken valoisan ja toivehikkaan hänen luonteessansa. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, ettei hänellä olisi ollut sydäntä kärsiville, mutta hän oli niin lapsellisesti ihastunut siitä että hänelle onnistui ja että hän huomasi voivansa lievittää jo auttaa, että hän unhotti panna merkille sairaiden surkeaa tilaa. Hänen sydäntään liikutti kovasti, mutta se ei siltä masentunut. Randal huomasi ettei hänen katseensa aurinkoisuus himmentynyt, vaan pikemmin kirkastui hänen kertoessaan hänellä jostakin erityisen säälittävästä tapauksesta, joka askarrutti häntä ja täytti hänet osanotolla ja Randal sai sen kautta selvemmän käsityksen kuin ennen hänen personansa erikoisuudesta. Hän ei mietiskellyt kärsimystä, mutta hän tunsi sen ja oli innokas tekemään mitä osasi yksityisen kärsimyksen lievittämiseksi; hänen lämminsydämisyytensä oli yksinomaan käytännöllistä.
Randalin rakkaus avartui ja suureni hänen nähdessään Sifin kehittyvän sillä tavoin, mutta ylpeän hienotunteisesti jäi hän siihen etäisyyteen, jonka hän heidän viime kohtaamisessaan oli mitannut heidän välilleen antaakseen Sifin vähitellen tottua siihen ajatukseen, että hän oli vapaa.
He istuivat yhdessä Sifin huoneessa ja puhelivat kuten ystävät ainakin sillä kertaa. He olivat alkaneet sairashoidosta, aineesta, joka tätä nykyä kiinnitti enimmin Sifin mieltä, mutta hän ei ollut niitä, jonka yksi ainoa harrastus voi nielaista, hänellä oli sijaa useammalle yhtaikaa. Nyt hän toi esiin toivomuksen, jonka täyttymiseen hän toivoi Sverkerin apua. Hänen serkkunsa, Brita Sander, Harjulta, oli tätä nykyä Upsalassa, oppilaana eräässä talouskoulussa. Sifin mielestä Brita ja Åke sopisivat niin hyvin toisilleen, ja kun he nyt molemmat olivat Upsalassa, pitäisi olla helppoa johdattaa heidät yhteen.
— He ovat aina pitäneet toisistaan, ja jos he nyt vain saavat usein tavata toisensa hauskalla tavalla, rakastuvat he kyllä pian, sanoi Sif ja katsoi innokkaasti Sverkeriin.
— Mitä minä voin tehdä siihen asiaan? kysyi Sverker vastaukseksi enemmän Sifin katseeseen kuin sanoihin.
— Sinä voit kutsua heidät yhdessä luoksesi.
— Minä en ole mikään avioliitonvälittäjä.
— Sinun pitää ruveta. Etkö suo heitä toisilleen?