4.
Syy, miksi Sverker ei tahtonut luvata Sifille saattaa yhteen Åkea ja Britaa oli se, että hän, päättäen erinäisistä merkeistä, pelkäsi että Åke Bosonin yksityiselämä, huolimatta tilapäisistä parannuksista toisinaan, oli sellaista että mies, jolla on omatunto, ei mielellään voinut olla auttamassa viattoman tytön heittämistä tämän syliin. Häntä huolestutti Åke, ja Sifin pyyntö viritti uutta eloa tähän huoleen, minkävuoksi hän päätti ensi tilassa puhua vakavasti ystävänsä kanssa.
Åke puolestaan oli huolestunut Randalin tähden ja oli myös päättänyt puhua vakavasti tämän kanssa.
Tilaisuus, jota molemmat etsivät, tuli eräänä päivänä Åken syötyä päivällistä Randalin luona ja heidän istuessaan aterian jälkeen sikaareineen kahvin ääressä kirjastossa.
Åken huoli kun oli helpompi tuoda esille, huojensi hän ensiksi mieltään sillä.
— Sinä ehdit tuskin toipua yhdestä sairauskohtauksesta, ennenkuin teet mitä kaikkea hyvänsä hankkiaksesi itsellesi uuden, alkoi hän.
— En ole ollut sairas sittenkuin joulukuun alussa.
— Mutta sinä tulet siksi pian, ellet säästä itseäsi.
— En elä säästääkseni voimiani, vaan käyttääkseni niitä.
— Sinä riehut niillä liiaksi. Sinä teet nyt saman vaikutuksen kuin viime kesänä, olet kuin kynttilä, joka palaa molemmista päistä, torui Åke.