Syntiä ei ole, synti on keinotekoinen käsite, oli hän sanonut ja häntä oli vastustettu. No niin, vaikkapa hänen täytyisi myöntää, että sellaista oli jota voi sanoa synniksi, niin hän ei ollut tehnyt mitään sellaista. Siitä väitteestä hän tahtoi pitää kiinni molemmin käsin. Mutta eräs ajatus tunki häneen, hän ei voinut päästä siitä ja se saattoi tuon niin innokkaasti kiinnipidetyn väitteen arveluttavasti solumaan hänen käsistään: Jos Sif tietäisi kaikki hänestä… niin tokkopa hän…?
5.
Joko Randal oli pitänyt voimiaan liian suurina ja riehunut niillä liiaksi tai hänen sairautensa oli sitä laatua, että sen täytyi toisinaan puhjeta - niin sairastui hän eräänä päivänä kevätpuolella.
Kun telefonitieto tästä tuli tohtori Bentickille, sattui Sif olemaan kotona ja joutui ottamaan sitä vastaan. Åke Boson telefonoi. Hän ei ollut voinut saada ketään hoitajatarta, sanoi hän; sisar Astan oli mahdoton saada vapautta eikä ketään muuta ollut Upsalassa juuri nyt, ehkä Sif voisi hankkia jonkun Tukholmasta? Sifin päätös oli tehty tuossa tuokiossa.
— Minä tulen itse, vastasi hän.
— Mutta entä sinun kurssisi?
Åken ääni sanoi selvästi, ettei hänen muistutuksensa ollut tarkoitettu vastustukseksi, vaan se merkitsi sitä että hän, tarpeen tullen, tahtoi auttaa kumoamaan jokaista vastaväitettä, jota mahdollisesti tehtäisiin.
— Minä olen ylimääräinen oppilas ja voin senvuoksi päästä helposti vapaaksi. Ja elleivät tahdo antaa minulle vapautta, niin karkaan.
— Se on oikein! Milloin tulet? Tänä yönä minä voin valvoa, mutta sitten…
— Tulen ensimäisellä junalla tänään.