Åke oli enemmän kuin tyytyväinen Sifin reippaaseen päättäväisyyteen. Että hän oli helmi tyttöjen joukossa, sen hän aina oli tiennyt, mutta sellaisena joksi hän nyt oli kehittynyt oli hän vielä enempi, ajatteli hän.
Sif ei menettänyt aikaa. Hän soitti heti sairashuoneelle ja selitti, että koska hänen sulhasensa oli sairastunut ja hänen pitäisi olla hänen luonaan, ei hän voinut vähään aikaan tulla sairashuoneelle. Hän oli niin täsmällinen, että johtajatar ei tullut tehneeksi mitään vastaväitteitä.
Sitten Lucia valloitettiin rynnäköllä ja tämä tarttui heti työhön auttaakseen Sifiä tavaroiden järjestelyssä, joita hän tarvitsi mukaansa. Silloin tällöin hän katsoi Sifiin, joka oli hänestä kuin vaihdettu. Harvasanainen, sisäänpäinkääntynyt, päättäväinen — sellaisena Lucia ei ollut nähnyt häntä koskaan.
Kun Allan Bentick tuli kotiin, tapasi hän valmiiksi päätetyn asian edessään. Sif oli valmis ja odotti nyt vain junanlähtöaikaa. Allan ei pitänyt siitä, että kaikki oli päätetty häneltä mitään kysymättä. Hänkin huomasi heti muutoksen Sifin olennossa ja ihmetteli mitä se merkitsi.
— Menetkö velvollisuudentunnosta? kysyi hän. Sif katsoi ymmärtämättä häneen.
— Sinun ei tarvitse ollenkaan mennä. Minä voin helposti hankkia tottuneemman sairaanhoitajattaren.
— Tee niin, jos isä luulee etten minä kelpaa! Mutta minä menen joka tapauksessa.
Hänen päättäväisyytensä ärsytti Allania vastustukseen, johon hän muuten ei olisi ryhtynyt.
— On hyvin sopimatonta sinun mennä häntä hoitamaan. Epäilen tokko
Sverker itsekään tahtoo sitä. Tietääkö hän että tulet?
— Luulen että Åke on kertonut siitä hänelle.