Sitten tulivat alleviivatut lauseet, jotka Åke ensin oli lukenut. Hän luki ne uudelleen ja luki tutkielman loppuun.
Sitten hän nousi ylös ja meni ikkunan luo ja seisoi katsoen ulos.
Jos Jumala todellakin on tehnyt kaiken tämän, miten sen käy, joka halveksii sitä? Miten sille käy, joka vetäytyy pois, vähemmin senvuoksi että hänen on vaikea uskoa, kuin senvuoksi ettei hän tahdo antaa muuttaa itseään, ei tahdo vakavasti taistella syntiään vastaan? Ja kuinka käy vihdoin sen, joka pitää parempana synnin suloisuuden kuin Jeesuksen sovituksen? Jos se nyt on totta, että Jumalan poika todella kuoli synnin tähden? Nyt hän oli siinä ongelmassa jälleen. Tuossa epäilyssä oli lohdutusta hänen hengelliselle velttoudelleen. Voiko hän syyttää järjen epäilyjä, eikö hänen tarvinnut tuntea itseään aivan yhtä kurjaksi, kuin jos hän seisoisi vastaan vain pelkurimaisesta halusta johonkin erinäiseen syntiin, joka oli tullut tottumukseksi, liian vaikeaksi katkaista… Sif tuli ulos eteiseen.
— Tahtoisitko olla Sverkerin luona hetkisen? pyysi hän. Minulla on tekemistä keittiössä. Kirstin piti saada olla vapaana tänään, hän on ollut niin uuttera koko ajan.
Åke olisi mieluummin tahtonut päästä olemasta kahden kesken Randalin kanssa juuri nyt, hän pelkäsi noita silmiä, sekä siitä syystä mitä ne kykenivät huomaamaan että niiden suuren vallan tähden, mikä niillä oli häneen, mutta hän ei tietysti voinut kieltää, mitä Sif pyysi häneltä. Hän palasi Randalin luo, ja Sif meni miettiväisenä keittiöön.
Tänään oli kaikki niin ihmeellistä, ajatteli Sif, juhlallista ja vakavaa. Ja kaikki kolme tunsivat sen. Oliko se siitä syystä, että nyt oli pitkäperjantai ja he olivat juuri kärsineet niin paljon yhdessä ja senvuoksi käsittivät sen paremmin kuin muuten? Niin Sif ihmetteli ja lauloi hiljaa itsekseen askarrellessaan keittiössä:
»Tuskassansa kauheassa viimein näin hän huudahti…»
Sif katsoi kelloa.
— Ei, ei vielä, ajatteli hän lapsellisessa mielessään. Jeesus kuoli kello kolme, ja kello on vasta puoli yksi nyt. Kaksi ja puoli tuntia vielä! Mutta pimeys oli alkanut jo. Miltä mahtaakaan tuntua riippua ristiinnaulittuna tunti toisensa jälkeen?
Sifistä tuntui ettei hän saattanut sietää sen kuvittelemistakaan. Hän ajatteli myöskin miten Sverkerin ympärillä oli ollut pelkkää hellyyttä hänen kärsimisensä aikana, mutta Jeesusta oli pilkattu. Kärsiä kuolemantuskia toisten pilkatessa!