— Sitäpä en kerro.
— No, kerro edelleen Majkenista.
— Näes, pahinta on, etten oikein tiedä, olemmeko me kihloissa vai emmekö. Eikä hänkään kai tienne sitä. Rakastunut minuun hän ei tietenkään voi todella olla mutta hänen mielestään on hauskaa kun hänellä on ihailija.
— Näyt tietävän minkälaista se on! sanoi isä kuivasti.
Sif nyökkäsi vapaasti.
— Minä tunnen naisen, sanoi hän maailmanpilkkaajan äänellä. Narri se, joka panee luottamuksensa häneen!
— No, mitä aiot nyt tehdä valtauksellasi?
— Polkea häntä hellästi jalalle pöydän alla — toivon vaan ettei hänellä ole liikavarpaita ja ettei hän parkaise! — suudella häntä salassa, kun saan tilaisuuden, »make love», kuten englantilainen sanoo.
— Entä sitten?
— Sitä en tiedä. Mutta luulisin hauskinta olevan sopia yhtymisestä
Skansenilla jonain syysiltana ja saapua sinne tytön vaatteissa.