Hän tuli taasen mietiskeleväksi ja rukoilevaksi.
Mutta isä ei tahtonut luvata mitään.
— Odotahan kunnes näet, miten he ottavat paljastuksesi. He eivät ehkä haluakaan sinua mukaansa sitten. Ihmiset eivät yleensä pidä siitä, että ovat tulleet petkutetuiksi.
— Jos he eivät tahdo olla minun kanssani, niin voinhan kai jäädä setä
Randalin kanssa.
— Ei, sitä et voi.
Sifin silmät suurenivat. — Miksi en? Isä katsoi häneen tutkivin katsein. Oliko hän todella niin naivi, vai teeskentelikö hän?
— Oletko sinä kuusitoista- vai kuusivuotias? kysyi hän vain.
Sif ymmärsi hänet ja vastasi hieman irvistäen.
— En välitä yhtä vähää tuosta idioottimaisesta sovinnaisuudesta.
— Mutta minä välitän, vastasi Allan niin terävästi, että se sai Sifin katsomaan häneen ihmetellen ja nuhtelevasti.