— Se oli valhetta joka tapauksessa, intti Majken
— Mutta hyvin viatonta. Juuri niinkuin valhe joululahjoista joulun edellä.
—Niin, mehän olemme saaneet »Joululahjan» nyt! sanoi Majken ynseästi epäonnistunein yrityksin laskea leikkiä.
Randal, joka Bentickiltä oli saanut kuulla ilvekosinnasta, ymmärsi Majken-paran huonosti peitetyn pisteliäisyyden. Täytyihän tuntua lievimmin sanoen ärsyttävältä huomata yhdellä iskulla ihailijansa muuttuneen kilpailijaksi nuorten ylioppilaiden huomaavaisuudesta. Ja hän myönsi mielellään, että harva saattoikin olla vaarallisempi kilpailija kuin Sif kaikessa teeskentelemättömässä, raikkaassa alkuperäisyydessään.
10.
— Oletko vihainen minulle, Majken?
Sif kysyi näin, onnistuttuaan kohtaamaan Majkenin kahden kesken.
— Minusta sinä olet inhottava!
— Kun en ole mies enkä voi mennä kanssasi naimisiin? kysyi Sif silmät loistaen vallattomuudesta.
— Sentähden että ilvehdit noin hävyttömästi, oikasi Majken ja lisäsi ääni suuttumuksesta väristen: tietysti sinä olet kulkenut ympäri tehden pilaa minusta kaikille.