Sif katsoi häneen vähän ihmettelevänä. Hän ei ymmärtänyt, mitä Randal tarkoitti tuolla itsekkäisyyden vastapainolla, hänestä se kuului niin kylmältä. Hänhän ei voinut tietää, että Randal oli puhunut vain jotain sanoakseen, ajattelematta mitä sanoi.
12.
Ei saata kuvata, miltä tuntuu tulla tunturin korkeimmalle huipulle kun on kulkenut monta tuntia sinne päästäkseen — se pitää kokea.
Tie oli ollut pitkä ja osittain jyrkkä, mutta viimeiseltä se kävi helpoksi, hiljaista nousua tasaista maata pitkin näkymätöntä ihanuutta kohti.
Randal ajatteli tahdottomasti isänsä kuolemaa. Se oli tullut hiljaa ja helposti vaikean ja pitkällisen sairauden jälkeen. Viimeiset hengenvedot olivat olleet helppoja ja tuskattomia, niinkuin tämän vaellukset viime askeleet olivat vaivattomia.
Ja tunturimaailmaa kohti aukeavat avarat näköalat, valkeaan ja puhtaaseen maailmaan kuin juuri Luojan kädestä lähteneeseen — eikö vertaus sopinut siihenkin? Mitähän hänen kuoleva isänsä olikaan saanut nähdä, tuon ihmeellisen hohteen levitessä hänen kasvoilleen kuolonhetkellä? Eikö sen valon täytynyt olla sen ihanuuden kajastusta, joka avautuu jokaiselle Jumalan vapauttamalle hengelle?
Sellaisten ajatusten valtaamana, jotka toisinaan tunkivat häneen vastustamattoman voimakkaasti, tuli Randal ylös tunturilaelle ja sai nähdä kaukonäyt.
Hänen nuorekas seurueensa oli saapunut sinne hetkistä ennen häntä. Sifkin oli jättänyt hänet kilpaillakseen toisten kanssa ensiksi perillepäässeen kunniasta.
Sif ei muutoin ollut aivan yhtä uskollinen häntä kohtaan nyt tohtori Bentickin lähdettyä kuin hän oli ollut ennen. Randalista tuntui melkein toisinaan ikäänkuin Sif olisi tahallaan pysytellyt loitolla hänestä. Se koski häneen, mutta hän koetti olla järkevä. Säälimättä hän sanoi itselleen, että Sif oli hyvin nuori ja hän vanha toisiinsa verrattuna. Mikä oli luonnollisempaa, kuin että hän liittyi ikäisiinsä? Olivathan nuo nuoret kilttejä, kun he ollenkaan halusivat häntä mukaansa, sillä olihan hän kieltämättä heille ikäänkuin kahleena jalassa.
Tätä kaikkea hän sanoi itselleen, mutta ei heille. Tällainen asian käsitys ilmeni kuitenkin hänen herttaisessa kohtelussaan nuoria matkatovereita kohtaan. Sanoin ilmaisematon kiitollisuus antoi lisää lämpöä tuolle suojelevalle ystävällisyydelle, jolla hän kohteli heitä.