— Sitten menen heti.
Sif sanoi sen hymyillen, mutta Randal näki, että hän punastui kun hän kääntyi mennäkseen pois.
— Sif!
Se kuului käskevältä. Ihmeissään Sif pysähtyi ja kääntyi jälleen
Randaliin päin.
— Sif!
Nyt se kuului pyytävältä. Randal oli noussut ylös ja nopeasti astunut askeleen Sifin jälkeen, mutta kun tämä pysähtyi ja seisoi häntä vastapäätä, ei hän tiennyt mitä sanoa.
— Älä ymmärrä minua väärin, lapsi! pyysi hän.
— Minähän häiritsin — ja aioin mennä. Hän hymyili peittääkseen harvinaista hämmennystä.
— Sinä et häirinnyt minua, sinä et voi häiritä minua.
Sifin silmät olisivat olleet tutkimisen arvoiset, niissä välkehti ja vaihteli valoa ja varjoa, leikkiä ja vakavuutta.