Mentiin siis vasemmalle, tuon tuostakin pysähtyen kuuntelemaan tuota johtavaa ääntä. Pian saattoi erottaa koiran haukuntaakin.
Illan suussa retkeilijät tapasivat porolauman ja lappalaiset. Lypsettiin parastaikaa pienen tunturijärven rannalla, joka oli keskellä seutua kuin mikäkin valtava sadelätäkkö.
Lypsäminen kävi väkivaltaisesti. Porolehmä vangittiin suopungilla, kaadettiin kumoon ja sidottiin jaloista ja pidettiin siten lypsämisen aikana. Samana hetkenä, jolloin se pääsi vapaaksi, syöksähti se laumaan, aiheuttaen siellä levottomuutta ja sekasortoa.
Porolauma ei ollut mikään taipuisa joukkokunta, mutta sitä pitivät aloillaan valppaat koirat. Jos jokin poro koetti erottautua karjasta ja juosta pois, niin samassa sillä oli pieni haukkuva koira kintereillä. Haukku houkutteli toisia koiria, ja pakolainen ajettiin pian takaisin karjaan.
Matkailijamme istuivat eräällä kummulla ja katselivat lypsämistä. Kun se oli ohi, laskeutuivat he alas, tervehtivät lappalaisia ja seurasivat heitä kotiin, jotka seisoivat kappaleen matkan päässä.
Lapset katselivat uteliaina vieraita ja koirat nuuskivat heitä. Heille tarjottiin kahvia juustopalasien kera ja he vuorostaan avasivat eväänsä lappalaisille, jotka erikoisesti pitivät arvossa savukkeita ja tupakkaa. Tietysti koko seurue sai jäädä yöksi. Kotiin varattiin tilaa, vaikka nämä olivat ennestään täpö täynnä ei ainoastaan itse lappalaisia, vaan heidän koiriaan ja vuohiaankin.
Randal ei kauan sietänyt kodan savuista ilmaa, vaan hiipi ulos ja vietti yön siellä.
Se oli ihmeellisen kaunis yö, viileä ja hiljainen ja kesäkirkas.
Randal ei nukkunut paljon, vaikka hänellä oli pehmeä vuode paksulla sammaleella. Sääsket lauloivat verkon ulkopuolella ja onnistuivat pistämäänkin sen läpi liian usein, jotta yön rauhaa voisi sanoa häiritsemättömäksi.
Tuntikausia hän istui poltellen. Silloin hän pääsi rauhaan sääskiltä, ja niinä hetkinä hän näki yön ihanuuden ja seurusteli luonnon sielun kanssa. Hän tuskin ajatteli eikä haaveillutkaan, vaan sulki itseensä tuon ihmeellisen tunnelman.