— Minkätähden minä nukuin tuolla kodassa koko ajan? Se oli höperömäistä! virkahti hän.
Randal nauroi makeasti hänen harmilleen.
— Nukkuminen teki sinulle vain hyvää, lohdutti hän.
— On sentään hirveää, että makaa elämästään niin suuren osan, melkein puolet!
— Me olemme siten luotuja. Ja ellemme saa nukkua, tulee meistä vain raukkoja.
- Setä ei ole mikään raukka valvottuaan viime yön.
— Tällaisessa yössä on jotain erikoista.
— Kaikki ne yöt, jotka setä on valvonut hengenahdistuksen tähden, eivät ole tehneet sedästä raukkaa.
— Eivätkö?
Kiitollisin hymyin hän tunnusti Sifin sanojen ystävällisyyden.