— Siinä on aivan tarpeeksi, se on parasta, sanoi Åke ja otti pikarin.
Hän oli kovin liikutettu ja hyvin kalpea.
Randal huomasi, että Åke asetti huulensa juuri samaan kohtaan, mistä Sif oli juonut. Hän teki sen intohimoisella tavalla, mikä antoi merkitystä tuolle muutoin vähäpätöiselle tapahtumalle.
Sif oli nyt päässyt jaloilleen ja seisoi läpimärkänä ja nauroi itselleen.
Mutta nyt tuo kaikki oli liikaa Majkenille. Äkillinen säikähdys ja yhtä äkillinen helpotus oli kuohuttanut häntä samoin kuin Åkeakin ja saattoi hänen kuten Åkenkin tahdottomasti ilmaisemaan tähän saakka hillityt tunteensa Sifiä kohtaan. Hänen olivat kuitenkin aivan vastakkaista laatua kuin Åken.
— Sinä et tahtonut vetää muita mukanasi, mutta olit vähällä vetää kaikki! sanoi hän ivallisesti.
Tämän huomautuksen oikeutus pisti Sifiin.
— En tiedä sinun tehneen mitään vetääksesi minua ylös.
— Ellemme me kaikki kolme olisi auttaneet dosenttia, ei hän olisi selvinnyt sinusta, painava ja märkä kun olit. Ja me pääsimme yli putoamatta, mutta emme kehuneetkaan edeltäpäin.
Molemmat toiset tytöt näyttivät olevan hämillään Majkenin puolesta ja koettivat sovittaa.