Hän katsoi tyttöön.
— Onko uhkarohkeaa pyytää saada tietää palvelevan prinsessani nimi? kysyi hän hengästyneellä, hiukan käheällä, mutta kuitenkin miellyttävällä äänellään.
— Minun nimeni on Sif, vastasi tämä kaataen Randalille maitoa lasiin.
— Entä vielä? kysyi Randal nakuttaen munaa.
— Sif Bentick.
— Bentick? toisti Randal muistellen. Ehkäpä Allan Bentickin, medisiinarin tytär.
— Niin, hän on isäni. Tunteeko dosentti hänet?
— En. Hän oli lähtenyt Upsalasta minun tullessani sinne nuorena ylioppilaana, mutta hänen muistonsa eli siellä vielä. Tekeekö hän vielä kiepin noustessaan vuoteesta?
— Oliko hänen tapansa tehdä niin? Se on hänen kaltaistaan.
- Niin sanotaan.