Hän koetti heittää mielestään levottomuuden, ja kun vihdoinkin ikävöity uni tuli hänen istuessaan pieluksien välissä tuolissaan, erkani hän kaikista Sif-ajatuksistakin.
Kun hän sitten heräsi, anastivat päivän tehtävät hänen vain puoleksi palanneet voimansa.
Oli kiireinen aika, ja etenkin kun hänen terveytensä oli horjuva, täytyi hänen keskittyä työhön. Ystäviä ja yksityisiä asioita varten ei jäänyt mitään aikaa. Järkkymättömämmin kuin konsanaan hän seurasi tätä periaatettaan nyt, ja seuraus oli, että viikkoja kului hänen näyttäytymättä tohtori Bentickin kodissa, aiheuttaen kaipausta kaikille ja salaista tuskaa yhdelle.
4.
Tohtori Bentickillä oli päivälliskutsut suurelle vierasjoukolle.
Lucia oli sinä päivänä vienyt voiton itsestään laitoksillaan. Hänen kykynsä siinä suhteessa oli suuri ja yleisesti tunnustettu. Mutta kuitenkaan eivät nuo laitokset tai ruokalajit olleet eniten mieltäkiinnittäviä näissä kutsuissa, tiedottomasti tai tietoisesti kaikkien huomio oli kääntynyt Sifiin. Niin säteilevän nuorena, mukaansatempaavan vilkkaana, niin täynnä lapsellista, tiedotonta suloa kuin tänään, ei kukaan häntä ollut nähnyt. Hän sähköitti koko seuran tietämättään, tahtomattaan.
Kun Randal tuli saliin, näki hän heti Sifin katsomatta häneen.
Ritarilliseen tapaansa hän tervehti ensin Luciaa, omistaen koko huomaavaisuutensa hänelle sinä hetkenä, ikäänkuin ei ketään muita olisi ollutkaan huoneessa. Sif ei seisonut kaukana. Vaikka puhelikin parin muun henkilön kanssa, hän kuuli sanat, jotka hänen äitipuolensa ja Randal vaihtoivat keskenään.
Lucia kysyi Randalilta ystävällisen nuhtelevasti, minkätähden hän oli ollut niin näkymätön viime viikkoina.
— Luulen että siitä on kokonainen kuukausi kuin viimeksi näimme dosentin, emmekä kai olisi saaneet sitä iloa tänäänkään, ellen olisi niin kauniisti pyytänyt.