- Sedälläpäs on, joka ymmärtää kaikki niin hyvin, väitti Sif.
— Rakas, pieni lapsi, aivan hullun korkeallehan sinä asetat minut!
Ellen pidä tuota mitä sanoit ivana.
— Ivana? toisti Sif.
Ei mikään ollut Sifille ollut kaukaisempaa kuin tarkoittaa jotain ivallista, ja sen Randal näki, Sifin tarvitsematta vakuuttaa häntä siitä.
Lucia oli pitänyt tärkeänä kasvattaa Annan tytärtä Annan uskossa. Sif ei ollutkaan koskaan epäillyt mitään, siitä totuudesta, johon häntä oli opetettu uskomaan. Hän oli pitänyt sen itsestään selvänä — mutta ei ollut välittänyt siitä paljoakaan.
Nyt isoisän sanat olivat herättäneet hänessä tunteen siitä, että tarvittiin jotain enemmän, mutta mitä — sitä hän ei tiennyt.
Silloin hän oli kääntynyt Randalin puoleen, ja tämä oli tarkoittamatta tai aavistamatta järkyttänyt hänen tähän saakka harkitsematonta ja hengetöntä uskoaan.
— Eikö tosiaankaan kaikki ole totta? kysyi hän, hämillään oudoista ajatuksista, jotka niin odottamatta olivat alkaneet liikkua hänen sielussaan.
Randal hymyili vähän.
— Kaikki? toisti hän kysyvästi.