— Niin, Jumalasta ja Jesuksesta ja ylösnousemisesta ja iäisestä elämästä ja tuosta kaikesta, jota opimme rippikoulun aikana esimerkiksi?
Randal tunsi olevansa vaikeassa pulmassa. Mitäpä hän vastaisi? Ei hän puolestaan voinut vannoa kirkon oppia todeksi, eikä hän kieltänytkään sitä. Mikä päähänpisto tuolta herttaiselta lapselta kääntyä juuri hänen puoleensa ja sen kautta yhtäkkiä ja valmistumatta panna hänelle sellainen edesvastuu!
Hädässään hän otti turvansa parhaaseen muistoonsa, isän muistoon, joka oli elänyt ja kuollut uskoen Kristuksessa ilmestyneeseen Jumalaan.
— Kun kysyt minulta noin, tulen ajatelleeksi vanhaa miestä, joka uskoi »tuota kaikkea», kuten sanoit. Hänen elämänsä oli auringon kaltainen, joka nousee puolipäivän korkeuteensa. Kuten hän oli elänyt, niin hän kuolikin, lujassa uskossa ylösnousemiseen ja iäiseen elämään. Hänellä oli lapsen sielu läpi elämän, ja hän oli suureksi siunaukseksi ympäristölleen. Randal puhui lämpimästi ja kunnioittavasti, ja hänen kasvoihinsa tuli ilme, jota Sif ei ollut niissä nähnyt ennen. Hän tahtoi kuulla enemmän tuosta vanhasta miehestä.
— Kuka hän oli? kysyi hän.
— Minun isäni.
Sif tahtoi niin mielellään kuulla enemmän, ja Randal teki hänelle mieliksi ja kertoi yhtä ja toista isästään.
Sif oli hyvin harras eikä huomannut, että Randal oli vastannut hänen totuutta etsivään kysymykseensä isänsä kautta, syrjäyttäen kaiken oman filosofiansa. Mutta Randal huomasi sen ja tunsi siitä voimakkaan vaikutuksen. Se iski häneen kuin hengellisen köyhyyden äkillinen ilmitulo, köyhyyden, josta hän aina tähän saakka oli ollut tiedoton. Kyllähän hän oli tavannut totuudenetsijöitä ennenkin, ja aina oli hänen filosofiansa antanut hänelle ainetta laajoihin todisteluihin ja vastauksiin, mutta nyt oli tämän lapsen kysymys saattanut hänet vastausta vaille. Mitä se merkitsikään?
7.
Sifin odottamaton kysymys elämän tärkeimmästä asiasta askarrutti Randalia niin sitkeästi, että se kummastutti häntä. Häntä epäilytti kyllä, että Sif oli esittänyt tuon kysymyksen enemmän päähänpistosta kuin mistään syvälle käyvästä tarpeesta, mutta Randalin mielessä hänen kysymyksensä alkoi itää, kasvoi ja tuli sydämen kysymykseksi.