Sifin kanssa keskustellessaan hän oli tuntenut uutta edesvastuuta, johon hän ei ollut kypsynyt. Täytyy olla jotain todellista vastattavana, kun lapset kysyvät, senvuoksi ei saa tyytyä vain totuuden kielteiseen käsitykseen.
Ainoa tarpeellinen. Onko todellakin jotain, josta voi sanoa, että se on ainoa tarpeellinen? Ja mikä se siinä tapauksessa on?
Randal silmäili kirjahyllyjään. Miltä niistä hän etsisi vastausta, filosofiselta, teologiselta vai kirjalliseltako?
Hän tiesi pääasiassa noiden lukuisien nidosten sisällyksen, jotka täyttivät hänen hyllynsä, vaikkapa hän ei lähimainkaan ollut lukenut niistä puoltakaan läpi. Toiset hän oli lukenut kannesta kanteen, toisia vain osittain, toisia hän taas oli vain silmäillyt, jotkut niistä olivat hakemistoja, ja toiset olivat vain senvuoksi, että ne kuuluivat hyvin varustettuun kokoelmaan.
Hitaasti hän tarkasti hyllyt toisen toisensa jälkeen, otti kirjan tuolta toisen täältä, selaili niitä, luki joskus palasen, mutta pani pian sen kiinni, tuntien, ettei hän löytänyt siitä vastausta, jota haki.
Vihdoin hän otti pienen kirjan hyllyltä, jonka kirjat eivät oikeastaan kuuluneet mihinkään noista kolmesta pääluokasta, joiden mukaan hän oli kirjavarastonsa jaotellut. Tuo pieni kirja kuului kai oikeastaan teologiseen osastoon, mutta Randal ei ollut pitänyt sitä kyllin tieteellisenä siihen. Se oli sen sijaan saanut paikkansa hartauskirjallisuuden joukossa, laihasti varustetulla hyllyllä, pääasiassa sisältäen kirjoja hänen isänsä vähäpätöisestä ja yksipuolisesta kirjastosta, jonka Randal oli säilyttänyt kunnioituksesta.
Kirja, jonka hän nyt otti sieltä ja avasi, oli jonkinlainen raamatun vertailusanasto, hänen isänsä kirjoittama. Isän pääasiallinen oppi oli ollut raamatun tuntemisessa.
Randal oli aina katsellut tuota isänsä pientä sepustusta hellyyden ja halveksimisen sekaisella tunteella, hellyydellä muistaessaan isän iloa työtä tehdessään, mutta halveksumisella sen tieteellisen puutteellisuuden tähden. Isä oli rinnastanut erilaisia raamatun kohtia, jotka hänen mielestään kuuluivat yhteen ja käsittelivät tärkeitä kysymyksiä, etenkin siveellisyyttä koskevia, vähemmän sellaisia, joita mietiskely saattoi herättää. Ja hän oli raamatun paikkojen väliin pannut omia huomautuksiaan.
Randal avasi nyt tuon halveksitun kirjan jännittynein tuntein.
Ainoa tarpeellinen! Täytyi kai löytyä jokin samantapainen otsikko tässä hurskaassa, käytännöllisen kristillisyyden järjestelmällisen esityksen yritteessä, ajatteli hän.