Ja aivan oikein! Tuossapa olikin sellainen otsikko.
»Ainoa tarpeellinen».
Siinä viitattiin useaan raamatunkohtaan, ja jokaisen jälkeen tekijä oli liittänyt jonkin pienen selityksen.
»Yksi on tarpeellinen. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä pidä pois otettaman.» Luk. 10:42.
»On jotain joka on vieläkin tärkeämpää kuin palvella Herraa, kuten Marta teki, ja se on: Marian tavalla istua hänen jalkojensa juuressa ja kuunnella hänen sanaansa» —
»Yksi sinulta puuttuu. Mene, myy kaikki mitä sinulla on ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua.» Mark. 10:21.
»Ainoa tarpeellinen on seurata Herraa. Ei ole kylliksi löytää hänet, täytyy sitten myöskin seurata häntä. Rikas nuorukainen oli löytänyt hänet, mutta yksi puuttui häneltä vielä: siitä luopuminen, mikä esti häntä myöskin seuraamasta Jesusta. Senvuoksi hänen täytyi antaa pois koko rikkautensa — ei sillä tehdäkseen niin hyvän teon, että sillä ansaitsi taivaan, vaan senvuoksi, että hänen omaisuutensa juuri ehkäisi häntä seuraamasta Jesusta. Rakas, katso siis mikä sinua estää, ja luovu siitä ja seuraa Herraa.»
Randal seisoi miettivänä. Ne olivat yksinkertaisia, selviä sanoja, ja tuo viimeinen, pieni suoranainen kehotus kohtasi hänen sydäntään, sitä tuntuvammin kun hän luuli kuulevansa sen lausuttavan isän äänellä. Luettu tuli sen kautta hänelle niin personalliseksi. Rakkaan kuolleen muisto nousi ja eli ja tuli häntä lähelle. Hän oli vastannut Sifille isänsä kautta, ja nyt isä tuli ja puhui hänelle.
Hän luki edelleen tuota pientä vertailusanastoa. Otsakkeen »Ainoa tarpeellinen» alla oli useita raamatunkohtia, ja kaikki viittasivat samaan: ainoa tarpeellinen on Herra itse ja ihmiselle hänen seuraamisensa.
Onko todellakin niin? Eikö voi tulla hyväksi ihmiseksi muutenkin? Monet ovat hyviä, monet, jotka eivät edes tunne Herraa.