Mutta eivätköhän he häntä kuitenkin seuraa — vaikkakin tiedottomasti — kaikessa mikä on hyvää heissä?
Yksi on tarpeellinen, paras osa, Maria Jesuksen jalkain juuressa.
Yksi sinulta puuttuu, sama mikä puuttui rikkaalta nuorukaiselta ja joka saattoi hänen menemään murheellisena pois, jokin, joka oli rakkaampi kuin Herra.
Randal katsoi rikasta ja rakasta kirjakokoelmaansa. Oliko se hänen rikkautensa, joka oli hänen tiellään ja esti häntä valitsemasta parhaan osan? Olikohan se tuo vai vielä jokin muu, jokin hänen sisimmässään, hänen järjenpalvontansa esimerkiksi, josta hänen piti luopua tullakseen vapaaksi seuraamaan Jesusta, oppimatonta Nazaretin puusepänpoikaa?
Mietteissään ja levottomana hän käveli hiljaa edes takaisin kirjastossaan. Oliko hänelle todellakin välttämätöntä, niin, ainoa tarpeellinen seurata Jesusta? Niin hän kysyi itseltään merkillisen kuohuvin tuntein.
Minkätähden tuo kysymys herättäisi niin hänen uhmaansa, ellei siinä olisi vaatimusta? Mutta keliäpä olisi oikeus asettaa hänelle tuo vaatimus? Kukapa voisi vaatia, että hän, oppinut ja terävä-älyinen mies, joka pani järjen etualalle, jättäisi syrjään tuon kaiken ja astuisi alas totuuden ääreen, joka oli annettu lapsille ja yksinkertaisille?
Kapinoiminenko kohtuutonta vaatimusta vastaan vain teki hänet niin ihmeellisen levottomaksi? Siinä, mikä tunki häneen yhä vastustamattomammin senjälkeen kun Sifin pieni kysymys oli avannut sille sulun, ei ollut vain vaatimusta, vaan myöskin jotain tuttua ja rakasta, jotain hänen parhaimman muistonsa vaikutusta. Hän otti uudelleen isän pienen vertailusanaston ja punnitsi sitä kädessään. Hän muisti millä ilolla isä oli tehnyt sitä, millä rakkaudella tuohon monipuoliseen aineeseen.
Rakkaudella! Hänen isänsä oli rakastanut Herraansa. Ei hänestä koskaan ollut tuntunut vaatimukselta Herransa seuraaminen — ellei rakkaus vaatinut. Seuraaminen oli ollut hänen elämänsä ilo ja riemu, niin, hänen palavan sydämensä ainoa tarpeellinen.
Rakkaus itse Herraan. Se yksin voi näyttää tien, täyttää vaatimuksen, tehdä käskyn mahdolliseksi, jopa keveäksi.
Mutta kuinka voittaa tuo rakkaus? Kuinka sydän voi tulla palavaksi tuosta tulesta?