"Kyllä", vastasi toinen matalammalla äänellä; "minä olen kuullut näitten vaatteitten jutun. Eräs nainen, jolla oli suuri valta Pyhän Isä vainajan hovissa, sanotaan lahjoittaneen sen puvun, jota hän käytti jossakin julkisessa tilaisuudessa, aivan samanlaisena kuin se silloin oli."
"Rupesiko hän siis katuvaiseksi?"
"Katuvaiseksi? sitä minä en tiedä; mutta tämänkaltainen katumuksen työ ostaisi varmaan aneita ja messuja, ainakin melkoiseksi ajaksi."
Veli Martin ja minä emme rakasta paljon noita pulskeita juhlasaattoja. Nämät Italialaiset, joitten taivas on niin kirkas ja maa niin ihana, vaativat enemmän loistoa uskonnossansa, kuin meidän saksalaiset silmämme juuri voivat häikenemättä katsella.
Meitä kummastutti jotenkin, kun näimme kardinalein hevosten koreat satulavaipat; ja vielä enemmän, kun näimme Pyhän Isän ratsastavan kauniilla hevosella ja kantavan pyhää hostiaa. Saksassa korkeimmatkin maalliset ylimykset lankeavat maahan tämän Sanomattoman edessä.
Mutta minun ajatukseni hämmentyvät. Taivas varjelkoon minua sanomasta Kristuksen sijaista maalliseksi ylimykseksi! Eikö hän ole Jumalan edusmies ja orakeli maan päällä?
Tästä syystä — ja vaikka häntä epäilemättä tuskastuttaa se kunnioittava vavistus, jota varmaan jokainen kristitty tuntee Pyhän Sakramentin edessä — Pyhä Isä myöntyy istumaan valta-istuimella kirkossa ja vastaan-ottamaan Luojamme ruumiin kultaisen putken kautta, jonka polvillansa oleva kardinali ojentaa hänelle.
Hänen lienee hyvin hankala eroittaa virka ja persona toisistaan. Onpa meidänkin hankala. Mutta semmoinen ihmishenki, joka ei vielä ole kypsynyt vastaan-ottamaan näitä uskonnollisia kunnian-osoituksia, masentunee kokonaan.
Kun Pyhä Isä öisin yksinäisyydessään nöyryyttää itseänsä, on epäilemättä hänen itse-alennuksensa tavallisten ihmisten rinnalla samassa määrässä syvempi kuin hänen koroituksensa on suurempi.
Minun täytyy myöntää, että tuntuu sanomattoman huokealta, kun illalla palaan yksinäiseen kammiooni ja rukoilen Häntä, josta veli Martin ja minä puhuimme Schwarzwaldissa; jolle koko mailman kunnioitus ei ole mikään rasitus, koska se ei ole yksistänsä viran kunnioittamista, vaan personan palvelemista. "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala Kaikkivaltias! taivas ja maa ovat täynnä sinun kunniaasi."