Jollei minulla olisi muutamia muistoja kodistani Eisenachissa, joita en kuitenkaan tohdi aivan kauan mielessäni pysyttää, tuntuu välisti siltä, kuin yksin puhtauden ja totuuden ajatuskin haihtuisi sydämestäni.
Romassa, Elokuulla.
Niinä hetkinä, jotka eivät mene veli Martin'ilta veljeskuntamme asiaan, jota vitkaan suoritetaan Roman monimutkaisissa oikeuslaitoksissa, tutkii hän hebrean kieltä rabbini Elias Levitan johdolla.
Minäkin opiskelen saman rabbinin johdolla ja minulla on paitsi sitä ollut se suuri etu, että olen saanut kuunnella byzantinilais-kreikkalaisen professorin Argyropyloon luentoja.
Kaksi kokonaan uutta mailmaa näyttää aukenevan eteeni näitten miesten kautta — toinen etäällä ajan, toinen paikan puolesta.
Rabbini, yksi siitä sukukunnasta, jonka nimeä me olemme lapsuudesta oppineet pitämään pisto- ja pilkkasanana, näyttää ihmeekseni uljastelevan kansastansa ja syntyperästään semmoisella ylpeydellä, joka katsoo alas vanhimpiin ja jaloimpiin sukuihimme, niinkuin nämät olisivat vaan päivän siittämiä sieniä. Minua ei aavistanutkaan, että Juutalaisten kurjuuden ja nöyryyden ohessa tämmöiset isot tunteet menestyivät. Vaan kuitenkin, mikä kumma se on! Ennenkuin Roma oli rakennettu, oli Jerusalem pyhä ja kuninkaallinen kaupunki; ja nyt kun Roman valta ja kansa ovat menneet vuosisatoja takaperin, elää vielä Juutalaisten kansakunta, joka hajosi ennen heidän kukoistustaan, ja todistaa heidän kukistustansa.
Minä lähestyin kerta heidän synagogansa ovea Ghettossa. Siinä ei löytynyt mitään relikirasioita, ei mitään alttareita, ei mitään näkyviä pyhien esinetten vertauskuvia, paitsi kokoon kääritty lakiraamattu, joka kunnioittavaisesti otettiin esiin pyhästä aartehistosta ääneen luettavaksi. Kuitenkin tuntui tavallaan kun Jumalaa näin edustettiin ainoastaan yhden äänen kautta, joka luki sanoja, joita vuosisatoja takaperin lausui heidän profeetoillensa pyhässä maassa.
"Miks'ei teillä ole mitään alttaria?" minä kysyin yhdeltä rabbinilta.
"Meidän alttariamme ei pystytetä, ennenkuin temppelimme on rakennettu", hän vastasi. "Temppelimme voi ainoastaan kohota Jerusalemin kaupungissa ja vuorella. Mutta", hän jatkoi matalalla, katkeralla äänellä, "kun meidän alttarimme ja temppelimme ovat uudestaan rakennetut, emme sytytä suitsutus-astioitamme minkään hebrealaistytön maalatun kuvan eteen."
Minä olen usein ajatellut näitä sanoja jälestäpäin. Mutta eivätkö ne pilkanneet Jumalaa? Minä en saa muistaa niitä enää.