Mutta nuot Kreikkalaiset! hekin ovat kristityitä, vaan eivät kuitenkaan kuulu kirkko-yhteyteemme. Kun Argyropylos puhuu, ymmärrän minä ensi kerran, että Idässä kirkko on olemassa, yhtä vanha kuin Lännen kirkko ja yhtä laaja, joka tunnustaa Pyhän Kolminaisuuden ja Uskontunnustuksen, vaan joka ei myönnä Pyhän Isän Paavin valtaa.
Mailma on paljoa isompi ja vanhempi, kuin Elsa ja minä Eisenachissa luulimme. Eiköhän Jumalan valtakunta liene paljoa isompi, kuin muutamat Romassa arvelevat?
Kun näen nämät muistomerkit, jotka ovat vanhemmat, kuin kristikunta, nämät miehet, jotka puhuvat Moseksen kieltä ja vähäisillä muutoksilla Homerin kieltä, näyttää meidän Saksanmaa todella olevan lapsuudessansa. Soisin Jumalan kautta, että se olisi lapsuudessansa, ja että kunniakas nuoruus ja miehuus seuraa, kun nämät vanhat, elähtyneet kansakunnat ovat kukistuneet ja menneet.
Kuitenkin taivas varjelkoon minua Romaa elähtyneeksi sanomasta —
Romaa, jonka otsalla istun, ei maallisen vallan katoava kruunu, vaan
Jumalan valtakunnan tiara.
Syyskuulla.
Se lähetys, jonka tähden Martin joutui tänne, on melkein toimitettu. Me jätämme pian Roman — ehkäpä päivän parin perästä — ja palaamme Saksaan.
Ja mitä on pilgrimiretkemme tuottanut meille?
Äärettömän joukon aneita. Ja tietoa: silmät ovat auenneet eroittamaan hyvää ja pahaa. Jalostuttavaa tietoa: katsahduksia ihmiselämän ja -ajatuksen rikkaisin mailmoihin, semmoisia, jotka nöyryyttävät sydäntä, samalla kuin ne laajentavat mieltä. Katkeraa tietoa: pettyneitä toiveita, rauenneita pyrintöjä. Me olemme oppineet, että kristikunnan sydän on siveellinen ruttopaise; ettei hengellisillä etuoikeuksilla ja siveellisellä hyvyydellä ole mitään yhteyttä, koska siinä, missä edelliset ovat kaikkein täydellisimpinä, jälkimäinen on alhaisimmalla huonouden portaalla.
Me olemme oppineet, ettei maan päällä ole mitään paikkaa, johon sydän voi paeta, niinkuin pyhyyteen, jos pyhyydellä tarkoitamme ei ainoastaan jotakin turvapaikkaa synninrangaistuksesta, vaan myöskin semmoista paikkaa, jossa voi muuttua pyhäksi.
Yhdessä merkityksessä sopii tosiaan sanoa Romaa pyhyydeksi! Näyttää siltä, kuin puolet koko mailman pahantekiöistä olisivat saaneet suojaa täällä.