Minä sanoin: "luullakseni se ei ole väärin, vaikka ajatteletkin häntä."
Hänen kasvonsa kirkastuivat hetkeksi, sitten hän pudisti päätänsä ja sanoi:
"Voi, sinä olet lapsi, sinä olet enkeli. Sinä et ymmärrä." Tuosta hän alkoi itkeä jälleen, mutta hiljemmin. "Minä soisin, että olisit nähnyt hänet; sitten sinä ymmärtäisit paremmin. Oli aika, jolloin se ei ollut väärin, että rakastin häntä; hän oli aivan toisenlainen kuin kaikki muut — niin uskollinen ja jalo ja niin urhoollinen."
Minä kuuntelin, sillä välin kuin hän jatkoi puhettansa hänestä; viimein hän katseli totisesti minua ja sanoi matalalla, pelokkaalla äänellä, "minun täytyy luottaa sinuun." Samalla hän yhdestä hameensa laskusta otti vähäisen kellastuneen paperi-liuskan, johon oli vaaleentuneella läkillä kirjoitettu muutamia sanoja, sekä ruskean hiuskiharan.
"Luuletko sinä, että se on aivan väärin?" hän kysyi. "Minä en ole koskaan kertonut tästä rippi-isälle, sillä minä en ole oikein varma, onko synti pitää sitä; ja minä tiedän, että sisaret riistäisivät sen minulta, jos tietäisivät. Luuletko sinä, että se on väärin?"
Kirjoitetut sanat olivat hyvin yksinkertaiset — puhuivat muuttumattomasta rakkaudesta, rukoilivat, että Jumala siunaisi häntä ja säilyttäisi heidät toisillensa, siksi kuin paremmat ajat tulivat.
Minä en voinut puhua, minä olin niin murheellinen; ja hän lausui kiivaasti ottaen aarre-raukkojansa käsistäni: "sinä et katso sitä oikeaksi. Mutta ethän sinä ilmoita asiaa. Kenties minä kerta tulen lujemmaksi ja luovun niistä; mutta en vielä. Minulla ei ole mitään muuta."
Nyt minä koetin sanoa hänelle, että hänellä oli jotakin muuta; — että Jumala rakasti häntä ja sääli häntä, ja että Hän kenties täytti vaan hänen sulhonsa rukouksen ja suojeli heitä pyhässä huomassansa, kunnes he kohtaisivat toinen toistansa parempina aikoina. Viimein hän näytti saavan vähän lohdutusta; minä lankesin polvilleni hänen kanssansa ja me lausuimme yhdessä ne rukoukset, joita hänen oli käsketty lukea.
Kun minä nousin, sanoi hän miettien: "sinä näytit rukoilevan, niinkuin joku taivaassa todella kuuntelisi sinua ja huolisi sinusta."
"Niin", minä vastasin; "Jumala kuuntelee ja huolii minusta."