Ennenkuin T:ri Luther rupesi rippi-isäkseni, minä en olisi suinkaan tietänyt, kääntyisikö tämä siunaukseksi vai kiroukseksi; vaan nyt minä en pelkää. Kahle näyttää pudonneen pois sydämeltäni ja verho silmistäni, ja minä voin nimittää Jumalaa isäksi ja pelkäämättä vastaan-ottaa kaikki Häneltä.
Minä tiedän, että Gottfriedin tunteet ovat samat. Koska minulla ei milloinkaan ollut mitään kutsumusta korkeampaan hengelliseen elämään, on se erityinen armo minua kohtaan, että olen löytänyt semmoisen uskonnon, joka saattaa aivan jokapäiväisen tyttöraukan rakastamaan Jumalaa ja etsimään Hänen siunaustansa.
Kesäkuulla.
Äitimme on tällä viikkoa pitänyt minulle koko joukon sydämellisiä puollustuspuheita siitä, että hän sanoi Gottfriedia (herra Reichenbach pyysi, että minä nimittäisin häntä niin) vanhaksi, paljaspäiseksi, vähänläntäiseksi ja totiseksi.
"Kuule, lapseni, minä tarkoitin vaan, etten tahtonut, jotta sinä suostuisit häneen meidän tähtemme. Ja viimeistä lukua on hän, niinkuin sinä sanot, tuskin ensinkään paljaspäinen; ja sanotaan, että kaikki semmoiset miehet, jotka ajattelevat paljon, kadottavat hiuksensa varhain; ja minä olen varma, ettei se ole mikään etu, kun aina puhuu; eikä kaikki voi olla yhtä pitkät kuin Fritzimme ja Kristoferimme."
"Ja viimeistä lukua, rakas äiti", sanoi äidin-äiti, "Elsa ei valinnut herra Reichenbachia sinun tähtesi; mutta oletko sinä aivan varma, ettei Reichenbach valinnut Elsaa hänen isänsä tähden? Hän otti aina niin hartaasti osaa höyrypumppuun!"
Äitimme ja minä näemme mielihyvällä sen hiljaisen vaikutuksen, joka näyttää olevan herra Reichenbachilla Kristoferin suhteen. Tämän kumppanit ja myöhäiset kotiintulot ovat tätä aikaa usein tuottaneet meille paljon huolia. Kristofer luottaa myöskin häneen, koska hän ei ole pappi eikä juuri suuresti suosi munkkeja ja luostareita; eikä herra Reichenbach ole sinnepäinkään niin levoton Kristoferin puolesta, kuin me pelokkaat, hätäiset naiset jo rupesimme olemaan. Hän vakuuttaa, että Kristoferissa on hyvä alku; ja hän sanoo, etteivät parhaatkaan mallit ole kullan näköisiä, ennenkuin ne puhdistetaan. Meidän, naisten, joitten täytyy katsella kaikkia kaukaa rauhallisista kodoistamme, on niin vaikea eroittaa sulatus-uunien hehku tulipalon liekeistä.
Wittenbergissä, Syyskuulla 1513.
Tänä aamuna herra Reichenbach, Kristofer ja Ulrich von Gersdorf (joka on opiskellut täällä jonkun aikaa) palasivat aivan innoissaan jostakin väittelystä, jonka T:ri Luther ja muutamat Erfurtin tohtorit ja professorit olivat keskenänsä pitäneet.
Minä en tiedä, ymmärränkö minä aivan selvästi, mistä puhe oli; mutta he näyttivät pitävän asiaa hyvin tärkeänä.