Hän sanoo myöskin, että minä olen kokonaan erehtynyt "Reineke Fuchs'in" suhteen; ettei se ole mikään tavallinen pilkkakirja, joka laskee leikkiä tosiaan pyhistä esineistä, vaan katkera, totinen satiri sitä ulkokultaisuutta vastaan, joka harjoittaa kaikenlaisia syntejä pyhien nimitysten varjolla.
Hän epäilee myöskin, ovatko Calixtinit ja Hussitit niin pahoja, kuin heitä on kuvattu. Minä käyn välisti levottomaksi, kun kuulen hänen puhuvan näin. Hänen mailmansa on niin paljoa avarampi kuin minun, että minun ajatusteni on vaikea seurata häntä siihen. Jos mailma on niin paha ja pyhimmissä paikoissa löytyy niin paljon ulkokultaisuutta, kenties minä kuitenkin olen ollut liian tyly Kristofer raukalle.
Mutta jos Fritz on huomannut saman, kuinka onnettomaksi se hänet tehneekään!
Eivätkö todella jumaliset ihmiset, niinkuin Fritz ja Eva, voi hyödyttää mailmaa paremmalla tavalla, kuin sillä, että jättävät sen muuttumaan yhä enemmän turmeltuneeksi ja uskottomaksi, sillä välin kuin he istuvat itseksensä ja kutovat pyhyyden vaatteitansa luostarissa? Näyttää siltä, kuin jo olisi aika tehdä jotakin. Hupaista olisi tietää, kuka sen on tekevä.
Minä ajattelin, että se ehkä olisi paavi; mutta Gottfried pudistaa päätänsä ja sanoo: "ei Romasta mitään hyvää lähde."
"Eiköhän papit?" kysyin minä eräänä päivänä.
"He pitävät liian paljon huolta siitä", hän vastasi, "että heidän hovinsa ovat yhtä loistavat kuin ruhtinaitten, niin ettei heidän käy ryhtyminen niihin väärinkäytöksiin, jotka säilyttävät heille heidän tulonsa.°
"Taikka ruhtinaat?"
"Pappien ystävyys on niin tärkeä heille, etteivät sekaannu hengellisiin asioihin."
"Taikka keisari?"