"Keisarilla", hän lausui, "on kylläksi tekemistä siinä, että hän pitää puoltansa ruhtinaita, pappeja ja paavia vastaan."
"Taikka ritarit?"
"Ritareilla on sota koko mailmaa vastaan", hän arveli; "minä en puhukaan heidän lakkaamattomista keskinäisistä riidoistansa. Mutta toisella puolella talonpojat nousevat hurjaan kapinaan ja toisella suuret aateliset kieltävät heidän etu-oikeuksiansa. Etevimmät porvarisperheet himmentävät heidän raa'an koreutensa, yhtä paljon kuin kaupunkein palatsit voittavat heidän yksinkertaiset rosvolinnansa. Niin ritareilla ja pikku aatelistolla ei ole muuta kuin katkeria sanoja papiston väärinkäytöksiä vastaan. Paitsi sitä heillä useimmilla on sukulaisia, joille he toivovat saavansa jonkun lihavan abbottikunnan."
"Entä talonpojat!" muistutin minä. "Eikö evankeliumi ensiksi päässyt juurtumaan talonpojissa?"
"Jumalalta innostetuissa talonpojissa ja kalastajissa!" hän vastasi miettien. "Semmoisissa talonpojissa, jotka olivat kulkeneet maata edestakaisin kolme vuotta Mestarinsa kanssa. Mutta kuka nyt meidän talonpoikia opettaa? He eivät osaa lukea!"
"Epäilemättä siis porvarit", minä lausuin.
"Jokainen ehkä on valmis suosimaan omaa säätyänsä", vastasi hän hymyillen; "mutta minä luulen, että, jos paremmat ajat koittavat, se tapahtuu kaupunkien kautta. Niissä uudet opit pääsevät juurtumaan; niissä rikkailla on seura-elämä ja sivistys, ja köyhillä opettajia; yhteen joutuminen ja keskusteleminen valistavat ihmisten mielen; ja niissä on tilaisuus ajatella ja vapaus puhua. Jos aljettaisiin poistaa väärinkäytöksiä, edistäisivät, tietääkseni, porvarit sitä enemmän kuin muut."
"Mutta kuka alkaa?" minä kysyin. Eikö kukaan ole koskaan koettanut?"
"Useat ovat koettaneet", hän vastasi surullisesti; "ja useat ovat koettaissaan hukkuneet. Sillä välin kuin he ahdistivat yhtä väärinkäytöstä, versoivat toiset. Taikka kun he koettivat parantaa yhtä avonaista haavaa, joku astui esiin ja lausui, että oli aivan mahdoton eroittaa vamma muusta ruumiista, ja että he tavoittivat Pyhän Äitimme Kirkon, henkeä."
"Kuka siis uskaltaa aloittaa?" minä kysyin. "Lieneekö se Luther? Hän on kylläksi rohkea panemaan kaikki alttiiksi; ja koska hän on tehnyt niin paljon hyvää Fritzille, sinulle ja minulle, miks'ei koko kirkolle?"