"T:ri Luther on uskollinen kyllä ja tarpeeksi rohkea, mihin hyvänsä vaan hänen omatuntonsa vaatii häntä", sanoi Gottfried; "mutta hän askaroitsee paraikaa ihmisten sielujen pelastamisessa eikä kirkollisten väärinkäytösten poistamisessa."
"Mutta jos kirkolliset väärinkäytökset sattuisivat estämään ihmisten sielujen pelastamista", muistutin minä, "mitä T:ri Luther silloin tekisi?"
"Saisimme nähdä, Elsa", vastasi Gottfried. "Jos sudet hätyyttäisivät jotakin Lutherin lammasta, en minä luule, että hän huolisi paljon, millä aseella hän pelastaisi sen taikka millä vaaralla."
XIII.
Evan kertomus.
Nimptschenissä 1516.
Suuria muutoksia on tapahtunut näinä kolmena viime vuonna täti Cottan perheessä. Elsa on ollut naimisissa enemmän kuin kaksi vuotta ja lähettää minulle kummallisia kertomuksia pikku Greetansa kauneudesta ja viisaudesta. Hän alkaa nyt sopertaa äidin, isän ja tätien nimeä. Elsa on myöskin opettanut pikku tytön heittämään sormisuukkosia minun muotokuvalleni ja nimittämään sitä Eva serkuksi. He eivät suostu luostari-nimeeni.
Chriemhild on myöskin mennyt kihloihin nuoren ritarin, Ulrich von Gersdorfin, kanssa, jolla on linna Thüringin metsässä; ja hän kirjoittaa, että he usein puhuvat sisar Avesta ja että Ulrich yhä säilyttää noita kuivettuneita orvonkukkia yhdessä äitinsä hiussuortuvan ja haltiapyhimyksensä relikin kanssa. Chriemhild sanoo, että minä tuskin tuntisin Ulrichia enää, hän on käynyt niin totiseksi ja järkeväksi ja on niin täynnä hyviä aikomuksia.
Pikku Thekla kirjoittaa, että hänkin ymmärtää vähäisen latinaa. Elsan puoliso on opettanut sen hänelle; eikä Elsa ja Gottfried Reichenbach ole milloinkaan niin mielissään, kuin jolloin he saavat kuulla hänen laulavan niitä virsiä, joita serkku Evan oli tapa veisata.
He näyttävät ajattelevan minua jonkunlaiseksi enkelisisareksi, jonka Jumala varhain kutsui luoksensa ja joka ei koskaan vanhene. Se on hyvin suloista, kun minua sillä tapaa muistetaan; mutta välisti tuntuu siltä, kuin he tuskin muistaisivat elikkä rakastaisivat minua semmoisena, kuin nyt olen, vaan semmoisena, jona minä olin elikkä joksi olisin tullut.