Chriemhild ja Ulrich menevät pian naimisiin. Ulrich on nyt lähtenyt tapaamaan Frans von Sickingen'iä ja muita sukulaisiansa Rheinin-maassa sekä tekemään tarpeellisia hankkeita häitä varten. Viime vuonna Chriemhild ja Atlantis oleskelivat pari viikkoa tuossa vanhassa linnassa Thüringin metsässä likellä Eisenachia. Outoa elämää näyttävät, heidän kertomuksensa mukaan, ihmiset siellä viettävän syvällä sydänmaissa ja yksinäisessä kalliolinnassa, josta ainoastaan muutamia talonpoikaistaloja näkyy; kerrottiinpa lisäksi kaikenlaisia kummallisia tarinoita hurjista metsästäjistä, elvoista ja peikoista, jotka menostelevat likiseuduilla. Minusta se näyttää yhtä autiolta, kuin erämaa, jossa Johannes Kastaja eli heinäsirkoista ja metsähunajasta; mutta Chriemhild oli ihastunut siihen. Hän tutustui muutamien köyhien talonpoikien kanssa, ja he näyttivät pitävän häntä enkelinä — joka ajatus (niinkuin Atlantis sanoo) on myöskin Ulrichin vanhalla sedällä ja tädillä, Ulrichista itsestä puhumatta. Aluksi vanha täti Hermentrud oli hiukan kylmänkiskoinen; mutta kun Schönbergin sukuperä oli tarpeeksi tutkittu ja hyväksi havaittu, katsoi vanha nainen soveliaaksi ilmaista tunteitansa, sillä välin kuin vanha ritari kohteliaasti väitti, että hän aina oli nähnyt Chriemhild'in sukuperän hänen kasvoistaan.
Ja Ulrich sanoo sitä suureksi eduksi, että hänen linnansa on niin yksinäinen ja luja — hänen sopii joskus tarjota sitä turvapaikaksi Lutherille, jota muutamat papit ovat nykyisin alkaneet kovasti vihata.
Luther on erittäin hyvä pikku Greetallemme, jonka hän on kastanut. Hän sanoo, että pienet lapset usein ymmärtävät Jumalan paremmin kuin viisaimmat teologian tohtorit.
Thekla on kokenut ensimäisen surunsa. Hänen pikkuinen löytökoiransa Nix on kuollut. Muutamia päiviä eläin parka oli potenut ja makasi lopulta pari tuntia vavisten niinkuin sisällisistä pudistuksista; kuitenkin kun hän kuuli Theklan äänen, kirkastuivat hänen himmeät, lakastuneet silmänsä ja hän huiskutti välisti heikosti häntäänsä kyljellänsä maatessaan. Viimein hän kuoli; eikä Thekla ottanut millään lailla lohtuaksensa, vaan istui erinänsä ja vuodatti katkeria kyyneliä. Ainoa seikka, joka ilahutti häntä, oli se, että Kristofer kaivoi haudan Nixille puutarhaan sen perunapuun alle, jossa minun oli tapa kesäisin istua ja neuloa, niinkuin hän nyt tekee. Turhaan me koetimme naurattaa pois hänen suruansa. Hänen huulensa värisi ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä, jos joku yritti sitä.
Atlantis puhui vakaasti hänelle, kuinka kahdentoistavuotisen tytön jo oli aika jättää semmoinen lapsimaisuus; lempeä äitimmekin nuhteli hellästi ja sanoi eräänä päivänä, kun T:ri Luther oli kysynyt Theklalta hänen lemmikkiänsä ja vastaukseksi saanut joukon kyyneliä: "lapseni, jos sinä näin suret koiraa, mitä sinä teet, kun todelliset surut tulevat?"
Mutta T:ri Luther näytti ymmärtävän Theklaa paremmin, kuin kukaan meistä, ja pitää hänen puoltansa. Hän sanoi, että Thekla oli lapsi, jonka lapselliset surut eivät olleet vähäisempiä hänelle, kuin meidän surumme ovat meille; että taivaasta ehkä katsoisimme kokonaisen valtakunnan kukistamista vähäpätöisemmäksi asiaksi, kuin nyt Theklan koiran kuolemaa; etteivät kuitenkaan enkelit, jotka katsovat alas taivaasta meidän puoleemme, ylenkatso vähäisiä ilojamme ja surujamme, ja ettemme mekään saa ylenkatsoa pienten lasten suruja ja iloja. Hänen tunteensa ovat kummallisessa määrässä samanlaiset kuin lapsen sydämen. Hänen hellyytensä rohkaisi Theklaa niin, että tämä verkalleen lähestyi häntä, pani kätensä hänen käsivarrelleen ja kysyi miettivällä yksitotisuudella: "nouseeko kuolleista viimeisenä päivänä? Löytyykö koiria toisessa mailmassa?"
Tämmöinen sopimaton ajatus peloitti meitä useita; mutta T:ri Luther ei näyttänyt katsovan sitä sopimattomaksi. Hän sanoi: "me tiedämme vähemmän siitä, mimmoinen toinen mailma on oleva, kuin tämä pikkuinen tyttö tai tuo sylilapsi", hän lisäsi, sormellansa osoittaen pikku Greetaani, "tietää tämän mailman keisarikunnista ja valloista. Mutta siitä olemme varmat, ettei tuleva elämä ole mikään tyhjä, eloton erämaa. Katso, kuinka täysinäiseksi ja ihanaksi Herra Jumala on tehnyt kaikki tässä ajallisessa, katoavassa mailmassa, joka käsittää taivaan ja maan! Kuinka paljoa ihanammaksi Hän siis tehnee ijankaikkisen, katoamattoman mailman! Jumala on tekevä uudet taivaat ja uuden maan. Kaikki myrkylliset, pahat ja vahingolliset luontokappaleet karkoitetaan pois siitä — kaikki, mitä meidän syntimme on turmellut. Kaikki luontokappaleet muuttuvat, ei ainoastaan viattomiksi, vaan rakkaiksi, miellyttäviksi ja iloisiksi, että voimme leikitellä niitten kanssa. 'Rintalapsi on leikittelevä kyykäärmeen pesän suussa, ja vierolapsi on pistävä kätensä basiliskin luolaan.' Miks'ei siis olisi pikku koiria uudessa maassa, joitten nahka kiiltää kuin kulta, ja karva välkkyy kuin kalliit kivet." [Lutherin "Tischreden.">[
Sen erän perästä ei ole Theklan silmissä suinkaan ollut yhtään teologian tohtoria, joka olisi T:ri Lutherin vertainen.
Torgau'issa, Marraskuun 10 p. 1516.
Rutto on Wittenbergissä. Me olemme kaikki paenneet tänne. Yliopiston miehet ovat hajallaan, ja monta Augustinilaismunkkia on lähtenyt pois.