Minä jätin heidät jupakkaansa päättämään.
Gottfried sanoo olevan aivan totta, että T:ri Luther on kaupunginkirkon rippi-istuimelta vakaasti varoittanut useita katumusharjoittajiansa luottamasta näihin anekuitteihin ja on suoraan kieltäynyt laskemasta ketään Herran Ehtoolliselle, joll'ei ole tunnustanut syntejänsä ja luvannut luopua niistä, olipa sillä anekirjeitä tai ei.
Kun hän viime vuonna saarnasi kansalle Kymmenistä Käskyistä, sanoi hän, että Jumala antoi auliisti synnit anteeksi katuvaisille, ja ettei sitä saatu ostaa milläkään hinnalla, saatikka rahalla.
Wittenbergissä, Kesäkuun 18 p.
Kaikkien mielet täällä kuohuvat sen eilisen saarnan johdosta, jonka
T:ri Luther piti vaaliruhtinaan edessä linnankirkossa.
Seurakunta oli hyvin lukuisa. Siinä oli oppilaita ja kaupunkilaisia.
Ei ollut sitä lasta eikä oppimatonta talonpoikaa, joka ei ymmärtänyt saarnaajan sanoja. Vaaliruhtinas oli hankkinut paavilta erinäisiä aneita kirkkoansa varten, mutta T:ri Luther ei tehnyt mitään poikkeusta hänen tähtensä. Hän sanoi, ettei Pyhä Raamattu missään paikassa vaadi meiltä mitään katumusharjoituksia eikä hyvitystä syntiemme puolesta. Jumala antaa anteeksi, vapaasti ja ilmaiseksi, sanomattomasta armostansa; eikä pane anteeksi saaneelle muita velvollisuuksia kuin todellisen katumuksen ja vilpittömän sydämen kääntymyksen sekä lujan päätöksen kantaa Kristuksen ristiä ja tehdä mitä hyvää suinkin voi. Hän ilmoitti myöskin, että olisi parempi antaa rahaa suorastansa Roman Pietarin kirkon rakentamiseen kuin harjoittaa anekauppaa; että oli enemmän Jumalan mieleen, jos antaisi köyhille, kuin ostaisi näitä kirjeitä, jotka, niinkuin hän sanoi, korkeintaan eivät tee mitään muuta hyvää kenellekään, kuin ainoastaan vapauttavat kirkollisista rangaistuksista.
Kun yhdessä palasimme kirkosta, lausui Gottfried:
"Sotahuuto on siis viimein kajahtanut! Susi on karannut T:ri Lutherin omaan laumaan, ja paimen on herätetty. Sotahuuto on kajahtanut, Elsa, mutta taistelo on tuskin alkanut."
Ja kun kerroimme saarnasta äidin-äidillemme, sanoi hän: