Marraskuulla 20 p.
Kummallista melua nämät thesit nostavat. Kristoferin on mahdoton saada niitä kyllin pian painetuksi. Sekä latinainen että saksalainen paino ovat täydessä työssä, thesit ovat käännetyt ja niitä tilataan joka paikasta Saksassa.
T:ri Tetzel kuuluu olevan vimmassa, ja useat papit ovat huolissaan, kuinka lopulta käy; uusi piispa on evännyt T:ri Lutheria antamasta ulos selitystä näihin theseihin. Hoetaan, ettei vaaliruhtinas Fredrik ole aivan mielissään, sillä hän pelkää, että uusi yliopisto, joka vielä on taimena, vahingoittuu.
Ylioppilaita tulee kuitenkin joukottain kaupunkiin, ja T:ri Lutherin luennoissa käydään enemmän, kuin koskaan ennen. Hän on Saksan nuorison sankari.
Mutta ei kukaan ole enemmän ihastunut häneen, kuin äidin-äitimme. Hän tahtoi kaiken mokomin päästä kirkkoon Pyhäin Miesten päivänä, ja astuen horjuvilla askelilla käytävää ylös, istuutui hän aivan Lutherin saarnastuolin alle vastapäätä seurakuntaa.
Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin T:ri Lutheria. Kun tämä astui alas saarnastuolista, tarttui äidin-äiti hänen käteensä ja siunasi häntä heikolla ja katkonaisella äänellä. Ja kotiin tultuansa hän istui kauan aikaa ääneti, silloin tällöin vaan pyyhki kyyneliänsä.
Kun Gottfried ja minä sanoimme hyvää yötä hänelle, tarttui hän molemmin käsin meidän kummankin käteen ja lausui:
"Olkaat, lapset, uskollisemmat, kuin minä olen ollut; tämä mies saarnaa sitä totuutta, jonka tähden minun puolisoni kuoli. Jumala lähettää hänet teille. Olkaat uskolliset hänelle. Muistakaat, ettette luovu hänestä. Jokaisen ei ole sallittu, niinkuin minun, saada vanhana jälleen nähdä sitä valoa, jonka hän nuorena heitti. Minulle hänen sanansa ovat niinkuin ääni kuolleitten maasta, sen edestä sopii kuolla."
Äitini ei ole oikein tyytyväinen. Hän pitää siitä, mitä T:ri Luther sanoo, mutta hän pelkää, mitä täti Agnes ajattelee. Hän arvelee, että T:ri Luther välisti puhuu liian rajusti. Hän ei soisi, että ketäkään loukataan. Hän ei juuri suvaitse sitä tapaa, jolla anekirjeitä myydään, mutta hän toivoo, että T:ri Tetzel tarkoittaa hyvää, eikä hän yhtään epäile, että paavi parhaiten asian tietää. Hän on myöskin vakuutettu siitä, että kaikki hyvät ihmiset sydämessään ajattelevat samaa, mutta hän varoo, että taistelon kiivaudessa jokainen tulee enemmän lausuneeksi, kuin aikookaan, joka suotta ihmisiä suututtaa. Hänen mielestään oli aivan luonnollista, että Luther hiljaisuudessa nuhteli rippilapsiansa, jotka luulivat pelastuvansa ilman katumuksetta; mutta minkä vuoksi hän näin pani koko kaupungin liikkeelle theseillänsä, sitä hän ei ymmärtänyt; lisäksi juuri Pyhäin Miesten päivänä, kun varsin paljon vieraita maaseuduilta kävi kaupungissa, ja pyhät relikit asetettiin näkyviin ja jokaisen tuli harjoittaa hartauttansa.
"Voi, äitiseni", lausui isä, "naiset ovat liian helläsydämiset kyntömiehen töihin. Te ette suinkaan hennoisi kiskoa ketoa eikä kitkeä pois kaikkia kauniita metsäkukkia. Mutta kun elon-aika tulee, panemme teidät leikkaajien viereen sitomaan lyhteitä taikka poimimaan tähkiä. Ei mikään karkea mieskäsi tee sitä niin hyvin kuin teidän."