Sitten tuli toinen, lyhyt väli-aika, jolloin kerran vielä halpa Eisenachin kotini kävi rakkaammaksi ja arvokkaammaksi kuin koko muu avara mailma, ja koko maanpiiri ja koko elämä näytti muuttuvan pyhäksi ja laajenevan puhtaan, hurskaan, rakastavan tytönsydämen valossa. Minä en ole perästäpäin nähnyt mitään niin taivaan kaltaista, kuin hän oli. Mutta nyt tuli tuo suuri onnettomuus, joka jakoi minun elämäni kahtia ja teki kodin ja mailman niinkuin kielletyksi maaksi minulle.
Aluksi minä en tämän jälkeen tohtinut moneen vuoteen ajatella Evaa. Mutta Roman pilgrimimatkani perästä minä rohkenen muistaa häntä jälleen. Minä kiitän Jumalaa joka päivä, ettei mikään voi poistaa tätä puhtauden ja rakkauden kuvaa minun sydämestäni. Jollei tämä olisi ollut ja jollen olisi muistanut T:ri Lutherin miehuullista, vilpitöntä hurskautta, olisi semmoisia aikoja ollut, jolloin itse totuuden ja pyhyyden oleminen maan päällä olisi tuntunut mahdottomalta. Semmoiselta turmeluksen vyyhdeltä on mailma näyttänyt minusta.
Kuinka usein on tuo vähäinen, halpa takan tuli, joka loisti vanhan kotini akkunoista, pelastanut minut haaksirikosta, kun "ei pitkään aikaan aurinko eikä tähdet näkynyt, vaan kova myrsky ahdisti minua."
Sillä minä olen näinä vuosina elänyt sen esiripun takana, joka peittää kaikki mailmalta, olen ollut mitätön munkki raukka, jonka vuoksi ei kukaan ole viitsinyt vaivata itseään naamareilla taikka valepuvuilla. Minä olen paitsi sitä ollut monta monituista hetkeä rippi-istuimessa. Minä olen ollut sakaristossa ennen messua ja luostarin juhlissa jälkeen sen. Minä olen viettänyt kuukausia kerran vielä kristikunnan keskuksessa, itse Romassa, jossa anekirjeet, jotka nyt hämmentävät koko Saksanmaata, laitetaan, ja jossa synninpäästöistä saadut rahat kulutetaan, ei kokonaan Pietarin kirkon rakentamiseen eikä pyhiin sotiin Turkkilaisia vastaan!
Kiitos Jumalan, että yksi ääni viimein on nousnut tätä julkista, kauheata valhetta vastaan — T:ri Lutherin rehellinen ääni. Se kaikkuu yli koko maan. Minä olen juuri lähettiläänä matkustanut ympäri maata, ja minun on ollut tilaisuus huomata, mitä thesit vaikuttivat.
Ensimäisen kerran minä kuulin niistä puhuttavan yhdessä saarnassa jossakin Dominikanein kirkossa Baierissa.
Saarnaaja nimitti T:ri Lutheria, parjasi thesejä suorastaan pirun keksinnöksi ja ilmoitti, että niitten kurja tekiä saa alhaisemman sijan helvetissä kuin kaikki väärä-uskolaiset järjestänsä Simon Maguksesta alkaen.
Seurakunta oli kiihdyksissä ja keskusteli tästä, kun se hajosi. Muutamat kummastelivat hurskaasti, kuka tämä uusi väärä-uskolainen oli, joka oli pahempi, kuin itse Huss. Toiset miettivät, mikä tämä uusi myrkyllinen oppi oli; ja useat ostivat kappaleen theseistä saadaksensa nähdä.
Augustinin-luostarissa väiteltiin ahkerasti niistä sinä iltana. Melkoinen joukko munkeista riemuitsi sentähden, että Tetzel ja Dominikanit nyt saivat ankaran täräyksen. Toiset iloitsivat ja arvelivat, että näitä sanoja he olivat vuosikausia halanneet kuulla. Useat ihmettelivät, että ihmiset pitivät niin suurta menoa niitten tähden, vaikkei niissä ollut mitään muuta, kuin mitä kaikki rehelliset ihmiset maassa aina olivat ajatelleet.
Muutamia päiviä tämän jälkeen olin vieraana Ruprecht Hallerin luona, joka on pappina yhdessä Franken'in kylässä. Hiljainen ja häveliäs nainen, varreltaan nuorekas, mutta muodoltaan riutunut ja alakuloinen, valmisti illallisemme, ja sillä välin kuin hän katti pöytää, rupesin minä puhuman papin kanssa Lutherin theseistä.