"Tätä lupaa moni munkki tuskin tarvinnee", minä arvelin. "Hänen elämäänsä ei siis tuomittu, vaan ainoastaan hänen oppinsa."
"Minä olin pahoillani", vanhus lausui, "että täytyi tuomita hänet; sillä siitä ajasta saakka minä en ole tähän asti kuullut mitään saarnaa, joka olisi liikuttanut sydäntä, niinkuin hänen saarnansa. Kun hän nousi saarnastuoliin, oli kirkko täpötäynnänsä väkeä. Maallikot ymmärsivät ja kuuntelivat häntä yhtä hartaasti, kuin hengellisetkin. Vahinko vaan, että hän oli väärä-uskolainen, sillä minä en luule koskaan enää saavani kuulla hänen vertaistansa."
"Te ette ole milloinkaan kuulleet T:ri Lutherin saarnaavan?" kysyin minä.
"T:ri Lutherin, joka kirjoitti nuot thesit, joista puhutaan niin paljon?" hän vastasi. "Tulvaako kansa häntä kuuntelemaan ja riippuuko se kiinni hänen sanoissaan, niinkuin ne olisivat elämän sanoja?"
"Kyllä", minä lausuin.
"Siinä tapauksessa", vastasi vanha munkki lempeästi, "olkoon T:ri Luther varoillansa. Tämmöinen oli useain väärä-uskoisten saarnaajien laita. Minä olen kuullut, että Mecheln'in Johan von Goch ja Johan Wessel, joka karkoitettiin Parisista, olivat aivan samassa tilassa. Mutta", jatkoi hän, "jos T:ri Luther joutuu Mainziin, koetan minä päästä kuuntelemaan häntä. Minä soisin, että minun kylmä, kuiva, vanha sydämeni tulisi liikutetuksi samalla tavalla jälleen. Usein, kun luen pyhiä evankeliumeita, kuulen Johan von Weselin sanat jälleen. Veljeni, se oli niinkuin elämän henkäys."
Viimeinen mies, joka uskalsi sanoa koko Saksanmaan edessä, että ihmisen sanaa ei saa asettaa Jumalan sanan rinnalle, ja että Raamattu on ainoa totuuden mitta ja ainoa oikean ja väärän määrääjä — näin hän siis kuoli!
Kuinka käyneekään seuraavan — sen miehen, joka nyt julistaa tätä koko mailman edessä?
Ijäkäs munkki kääntyi takaisin minun puoleeni, kun olimme eronneet, ja sanoi matalalla äänellä:
"Käske T:ri Lutherin ottaa oppia Johan von Weselin esimerkistä. Hurskaat miehet ja suuret saarnaajat muuttuvat aivan helposti väärä-uskolaisiksi itsekään huomaamatta", lisäsi hän, "minä en ole varma, eikö maksaisi vaivaa kuolla vankihuoneessa, kun saarnaa sillä tapaa, kuin Johan von Wesel. Luullakseni minä olisin tyytyväinen jos vaan saisin kuunnella yhtä semmoista jälleen! Käske T:ri Lutherin olla varoillaan; mutta jos hän tulee Mainziin, kyllä minä aion kuunnella häntä."