Kuinka pyhäksi tämä ajatus tekee tavallisimmat askareeni! Niin, kun minä neuvon palveluspiikoja heidän työssään taikka otan osaa Gottfriedin huoliin taikka vaan koetan tehdä hänen kotinsa valoisaksi töisevän päivän lopulla taikka nukutan lapsiani, palvelenko minä todella Jumalaa yltä paljon, kuin T:ri Luther alttarilla taikka luentosalissa? Minun kutsumukseni on siis suorastaan Jumalalta.
Kuinka olisin koskaan voinut ajatella, että uuden kirjan julkaiseminen olisi tapaus, joka ilahuttaisi sydäntämme, niinkuin ystävän tulo! Kuitenkin on jokaisen T:ri Lutherin lentokirjan niin laita. Ne liikuttavat kaikkia meidän molemmissa perheissämme, äidin-äidistä alkaen Theklaan saakka, yksin pikku palvelustyttöänikin, jolle minä luen niitä sieltä täältä. Hän sanoo, kyynelet silmissä: "jospa vaan äiti ja isä saisivat kuulla tämän metsässä!" Ylioppilaat ja porvarit eivät jaksa odottaa, siksi kuin pääsevät kotiin, vaan lukevat sydämeen salvaavia sivuja, kun he astuvat pitkin katuja. Ja usein kuuntelia-joukko kokoontuu jonkun puheliaan lukian ympärille, joka ei malta pitää vapaita, vapauttavia totuuksia takanansa.
Kristofer kertoo, että neljä tuhatta kappalta "Kehoitusta Aatelistolle" jo kiertää ympäri Saksanmaata.
Tähän asti minä aina pidin kirjoja oppineitten erityisenä omaisuutena. Mutta T:ri Lutherin kirjat ovat elävä ääni — sydän, jonka Jumala on herättänyt ja opettanut puhumaan lukemattomille sydämille, niinkuin ihminen puhuu ystävänsä kanssa. Minä näen nyt todella, niinkuin isäni ja Kristofer, että kirjapaino on jalompi ase, kuin ritarillisten bömiläisten esi-isiemme keihäät ja kalvat.
Wittenbergissä, Joulukuun 10 p. 1520.
T:ri Luther on tänään ottanut tärkeän askeleen. Hän on julkisesti polttanut Decretalit ynnä muut vanhat kirjoitukset, joihin Roman hovin vaatimukset perustuvat, mutta jotka nyt todistetaan vääristetyiksi; päällä päätteeksi hän on polttanut sen paavillisen bullan, jolla hän oli julistettu pannaan.
Gottfried sanoo, ettei vuosisatoihin ole tämmöistä ilotulta nähty. Hän luulee, ettei se tarkoita mitään vähempää, kuin että suoraan ja ehdon tahdon poistetaan se paavillinen tyrannius, joka niin monta sataa vuotta on pitänyt koko läntisen kristikunnan orjuudessa. Hän vei meidän molemmat poikamme katsomaan sitä, että tulevaisuudessa saisimme muistuttaa teitä siitä, koska se oli ensimäinen suuri ja julkinen vapauden toimi.
Varhain aamulla kaupunki oli liikkeellä. Useat porvarit, professorit ja ylioppilaat tiesivät, mitä aiottiin tehdä; sillä tämä ei ollut mikään tulinen kiiruun eikä rajun vihan työ.
Minä pu'in aikaisin lasten päälle, ja me menimme isäni luo.
Wittenberg on nyt yhtä täynnä erikielistä kansaa, kuin Babelin kaupunki lienee ollut kielten sekaannuksen jälkeen. Mutta ei sitä ole koskaan huomannut selvemmin, kuin tänään.