1521.
Juuri nyt ovat kaikki sydämet siinä vähäisessä joukossamme, joka on niin suuressa kiitollisuuden velassa T:ri Lutherille, yöt päivät nostetut Jumalan puoleen rukouksissa hänen tähtensä. Hän aikoo pian lähteä matkalle keisarillisille valtiopäiville Wormsiin. Keisari on antanut hänelle suojeluskirjan, mutta sanotaan, ettei se pelastanut Johan Hussia liekeistä. Rukouksissamme auttaa meitä paljon hänen omat Selityksensä Psaltarista, jotka juuri olen saanut setä Cottan kirjapainosta.
Tämä kirja on nyt sisar Beatricen suuri aarre, kun minä istun hänen vuoteensa vieressä ja luen sitä hänelle.
T:ri Luther sanoo, että yksistään ulkonainen virsien käyttäminen kanonisilla hetkillä, vaikk'ei niitä paljon ymmärretty, ennen levitti monta suloista elon henkäystä nöyriin sydämiin, niinkuin vieno lemu ilmassa likellä ruusupengertä.
Hän sanoo, että "kaikki muut kirjat antavat meille pyhimysten sanat ja teot, mutta tämä antaa meille heidän sisimmät sielunsa." Hän nimittää Psaltaria "Pikku Raamatuksi." "Siinä", lausuu hän, "saatte katsoa pyhimysten sydämiin, niinkuin paratiisiin taikka auenneisin taivaisin, ja nähdä, kuinka heidän rakkautensa ihanat kukat taikka hohtavat tähdet ylenevät ja sädehtivät Jumalan puoleen vastaukseksi Hänen hyväntekoihinsa ja siunauksiinsa."
Maaliskuulla 1521.
Tänäpäivänä olen Wittenbergistä saanut sanomia, joitten johdosta varon, että ne ajat todesti ovat palanneet, jolloin ihmiset luulivat palvelevansa Jumalaa sillä, että vainosivat niitä, jotka rakastavat Häntä. Thekla kirjoittaa, että he ovat panneet Fritzin luostarin vankihuoneesen Mainzissa, koska hän on levittänyt T:ri Lutherin oppia munkkien joukossa. Muutamat rivit, jotka hän lähettää ystävällisen munkin muassa, ovat kertoneet tämän heille. Thekla toimitti ne minulle.
"Minun rakkaani", hän kirjoittaa, "minä olen samassa vankihuoneessa, jossa Johan von Wesel neljäkymmentä vuotta takaperin kuoli totuuden tähden. Minä olen valmis kuolemaan, jos Jumala niin tahtoo. Hänen totuutensa puolesta ansaitsee kuolla, ja Hänen rakkautensa on minua vahvistava. Mutta jos suinkin voin, koetan minä paeta, sillä totuuden puolesta ansaitsee elää. Jos te ette kuitenkaan kuule minusta enää, tietäkäät, että se totuus, jonka tähden minä kuolen, on Kristuksen, ja että se rakkaus, joka tuki minua, on Kristus itse. Samoin ikään, että minä viimeisiin saakka rukoilen teidän kaikkein ja Evan puolesta; ja kertokaat hänelle, että hänen muistonsa usein on auttanut minua uskomaan hyvyyttä ja totuutta, ja että toivon varmaan saavani kohdata häntä ja teitä kaikkia jälleen.
Fredrik Schönberg-Cotta."
Vankeudessa ja hengen vaarassa! Ei kuolema itse voi täydellisemmin eroittaa Fritziä ja minua, kuin jo olemme eroitetut. Minä olen usein ajatellut, että vaikka toinenkin meistä kuolisi, joutuisimme askelta likemmäksi toinen toistamme, verho meidän välillämme katkeisi. Kuitenkin nyt, kun se näyttää niin mahdolliselta — kun se ehkä jo on tapahtunut — tunnen minä, että oli niin sanomattoman suloista, kun vaan saimme olla saman maan päällä yhdessä, kun saimme astua samaa pilgrimitietä. Me voimme ainakin auttaa toisiamme rukouksilla; vaan nyt, jos hän todella astuu taivaallisen kaupungin katuja, niin korkealla ylhäällä, näyttää mailma pimeämmältä.