Minä nostin sydämeni Jumalan puoleen, että muutamat sydämet tässä rauhallisessa paikassa saisivat tervehtiä ijankaikkisen rauhan sanomaa niitten kirjojen kautta, joita minä kuljetin.
Kun saavuin kylään, tuli pappi ulos pappilasta — ijäkäs, lempeän-näköinen mies — ja tervehti minua kohteliaasti.
Minä pyysin saadakseni näyttää hänelle tavaraani. "Arvattavasti siinä ei ole mitään minulle", hän sanoi hymyillen. "Ne ajat ovat minulta menneet, jolloin mieltyy balladeihin ja tarinoihin. Te kaupitsette kai semmoisia."
Mutta kun hän näki Lutherin nimen yhden kirjan nimilehdellä, jota näytin hänelle, muuttui hänen muotonsa ja hän sanoi vakavalla äänellä: "tiedättekö, mitä tavaraa kuljetatte?"
"Tiedän kyllä", minä vastasin. "Minä kuljetan useimpia näistä kirjoista sydämessäni yhtä paljon, kuin hartioillani."
"Mutta tiedättekö, missä vaarassa olette?" jatkoi vanhus. "Me olemme kuulleet, että T:ri Luther on kirottu paavilta ja julistettu pannaan keisarilta; ja vasta viime viikolla kertoi kulkeva kauppias, semmoinen, kuin te itse, meille, että hänen ruumiinsa oli löydetty lävistettynä sadoilla haavoilla."
"Se ei ollut totta kolme päivää takaperin", sanoin minä. "Eivät ainakaan hänen parhaat ystävänsä Wormsissa tietäneet siitä mitään."
"Jumala olkoon kiitetty!" hän lausui; "sillä tässä kylässä olemme suuressa kiitollisuuden velassa sille kunnon miehelle. Ja jos", lisäsi hän levottomasti, "hän todella on ruvennut väärä-uskolaiseksi, olisi hyvä, että hän saisi katumuksen aikaa."
Siinä kylässä minä myin monta kirjaa ja jätin muita hyvälle papille, joka kestitsi minua aivan vieraanvaraisesti ja lähetti minut matkalleni, vedet silmissä lausuen jäähyväisiänsä siunauksilla, varoituksilla ja rukouksilla.
Parisissa, Heinäkuulla 1521.