"Herra, anna minun kuolla, ennenkuin nämät poljetut ja rasitetut sydämet oppivat, kuinka vähän minä voin auttaa teitä!"
Sillä todestikin tehdään paljon pahaa auringon alla. Mutta yhtä todesti löytyy voide jokaiseen kipuun, korvaus jokaiseen vääryyteen ja huojennus jokaisesta taakasta siinä sanomassa, jonka T:ri Luther tuopi. Kuitenkin peräti toisenlainen korvaus, pelkään minä, kuin mitä aivan moni hartaasti odottaa!
Kummallista on myöskin, kuinka näinä muutamina viikkoina mitä hurjimpia huhuja T:ri Lutherin katoamisesta on syntynyt ja levinnyt kaikkialle. Moniaat sanovat, että hän on salaisesti murhattu ja että joku on nähnyt hänen haavoitetun ruumiinsa; toiset, että hän verissään kannettiin metsän lävitse jollakin kauhealla tavalla mestattavaksi; samalla kuin toiset jyrkästi väittivät, että hän palajaa suuren vapauttaja-joukon etupäässä, joka käy maata pitkin ja poikin, poistaen vääryyttä ja rangaisten väärintekiöitä.
Jos todella muutamat viikot luovat semmoisen sumun tosi-tapahtumien ympärille, miksi yksi vuosisata ilman kirjoitettua kertomusta olisi muuttanut kristin-uskon, taikka mitä tämä kertomus itse olisi ollut ilman jumalallista innostusta?
Paikottain maassa olivat kovin kiihdyksissä. Elsasissa jouduin salaiseen talonpoikais-kokoukseen, jossa jokainen oli hirveällä valalla sitounut sotimaan henkeen ja vereen saakka aatelisia vastaan.
Monta kertaa ratsasparvi seisautti minut likellä jotakin linnaa, ja tavarani tarkastettiin, että saivat nähdä, kuuluivatko ne semmoisen kaupungin kauppamiehille, jota vastaan linnan ritari paraikaa kävi sotaa; ja yhdessä tämmöisessä tilaisuudessa olisi minun ehkä käynyt huonosti, jollei joukko sotamiehiä, jotka olivat keisarin palveluksessa, olisi hyvään aikaan ilmestynyt ja vapauttanut minut ja kumppanini.
Kuitenkin pantiin joka paikassa yhtä paljon arvoa T:ri Lutherin nimeen. Talonpojat luulivat, että hän vapauttaisi heidät aateliston tyranniudesta; ja useat ritarit arvelivat hänestä, että hän puollusti Saksan vapautta muukalaisten iestä vastaan. Moni köyhä maapappi tervehti häntä pelastajaksi suurten abbottien ja prelatein ahneudesta. Näin minä ja kirjani löysimme paljon sydämellisiä ystäviä talonpoikien taloissa ja mökeissä, linnoissa ja pappiloissa. Ja kaikki, mitä minä voin tehdä, oli se, että myin kirjojani ja kerroin kaikille, jotka tahtoivat kuunnella, että se ies, jota Lutherin sanat kykenivät särkemään, oli perkeleen, kaikkien sortajien ruhtinaan, ies, ja että se vapaus, jota hän tuli uudestaan julistamaan, oli vapaus synnin ja itsekkäisyyden vallasta.
Mutta rakkain tervehdys, se, joka sydäntäni oikein ilahutti, oli se, kun joku sanoi, niinkuin usein tapahtui, tautivuoteella sekä alhaisissa että ylhäisissä kodoissa ja luostareissa:
"Jumala olkoon kiitetty, nämät sanat ovat jo meidän sydämessämme. Ne ovat näyttäneet meille tien Jumalan luo; ne ovat tuottaneet meille rauhaa ja vapautta."
Taikka kun toiset sanoivat: