"Minun täytyy saada tuo kirja. Se ja se mies, jonka minä tunnen, on muuttunut toisenlaiseksi siitä, kuin hän luki Lutherin sanat."
Mutta jos tuskin olin odottanut, että omassa maassa olisivat T:ri Lutheriin näin mieltyneet, vaikka hän olikin tosi Saksalainen, toivoin minä vielä vähemmän, että hänen maineensa olisi ennättänyt Parisiin ja kauemmaksikin.
Iltaa ennen, kuin saavuin tähän kaupunkiin, olin hyvin väsyksissä päiväkauden astunnasta tomussa ja helteessä ja jäin nukkumaan erään kylä-ravintolan puutarhan penkille, listoitetun viiniköynnöksen varjoon. Kirjalaukkuni oli puoleksi avoinna vieressäni. Kun heräsin, istui vakava ja arvokkaalta näyttävä mies, joka, rikkaasta puvusta ja aseista päättäen, epäilemättä oli aatelinen, niinkuin, auki leikatuista takinhioista ja vaipasta arvaten, Espanjalainen, aivan likellä minua ja luki hartaasti yhtä minun kirjaani. Minä en ensiksi liikkunut, vaan katselin häntä ääneti. Kirja, jota hän piti kädessään, oli kappale Lutherin latinankielisistä "Selityksistä Galatalais-epistolaan."
Hetken perästä minä liikahdin ja tervehdin häntä kunnioituksella.
"Myydäänkö tätä kirjaa?" hän kysyi.
Minä vastasin: myydään, ja ilmoitin hinnan.
Hän maksoi paikalla kahdenkertaisen hinnan ja lausui: "antakaat yksi kappale jollekulle, jolla ei ole varaa ostaa."
Minä rohkenin kysyä, oliko hän nähnyt sitä ennen.
"Olen", hän vastasi. "Schweitziläinen kirjanpainaja Frodenius lähetti useampia kappaleita Kastiliaan. Ja minä näin sen ennen Venetiassa. Sitä on nyt kielletty tuomasta sekä Kastiliaan että Venetiaan. Mutta minun on aina tehnyt mieli omata yksi kappale, että itse saisin päättää. Tunnetteko T:ri Lutheria?" hän kysyi, kun hän oli lähtemällänsä.
"Minä olen tuntenut ja kunnioittanut häntä monta vuotta", minä vastasin.