Eikö lukemattomat sydämet nyt laula tätä Ylösnousemisen virttä, joille monelle minun käteni toivat sen sanoman? Eikö yksinäisessä pappilassa, metsässä ja talonpoikaistalossa sydämiä ole rakkauden kautta vapautettu synnin kahleista — kylissä ja kaupungeissa, vuorilla ja lakeoilla!

Ja eikö Wittenbergissä, onnellisissa kodoissa ja luostareissa, rakkaat ystäväni myöskin veisaa sitä?

Syyskuulla.

Kuitenkin aika käy pitkäksi, kun pitää joutilaana viipyä täällä. Kun sanoma: "Herra on noussut", kaikkui Magdalenan sydämessä, eikö hänen olisi ollut vaikea tulla estetyksi matkallansa surevien opetuslasten luo, ennenkin hän sai sitä kertoa?

Lokakuulla.

Minun on toivo päästä pakoon. Yhdessä vankihuoneeni nurkassa huomasin minä muutamia päiviä sitten holvikaaren huipun, joka luullakseni kuuluu kiinni muurattuun oveen. Vähitellen — minä teen työtä yöllä ja peitän jäljet päivällä — olen kaivanut esiin portaat, joita myöten tultiin ovelle. Tänä aamuna minun onnistui lohkaista yksi niistä kivistä, joilla käytävä oli epätasaisesti täytetty, ja aukon kautta katselin ulkopuolella olevaa tannerta. Se oli osa niittyä sen joen reunalla, joka käytti luostarin myllyjä. Aamu-puolella kaksi munkkia tuli käskemään minua tutkintoon priorin eteen väärän uskoni johdosta; mutta tänä iltana luulen voivani irroittaa harvat jälellä olevat kivet, ja vielä tänä yönä, ennen aamun koittoa, toivon saavani vapailla askelin astua metsäisiä kukkuloita tuolla puolen laaksoa.

Jäseneni tuntuvat heikoilta niukasta ruoasta ja kammioni kosteasta, ummehtuneesta ilmasta; ja vereni juoksee kuumeenkaltaisella, epätasaisella nopeudella suonissani; mutta muutamat tunnit viileillä, tuulikkailla nummilla saattavat epäilemättä kaikki nämät laadullensa.

Ja minä saan kerran vielä nähdä äitini, Elsan, Theklan ja pikku Greetan, kaikki — paitsi yhden, joka, pelkäsin minä, on vielä vankina luostarissa. Kerran vielä minä rohkenen lähteä ympäri maata levittämään iloista sanomaa: "Herra on totisesti noussut; lunastamisen työ on täytetty, ja Hän, joka kerta eli ja kärsi maan päällä laupiaana parantajana, elää nyt ja hallitsee taivaassa voimakkaana pelastajana."

XX.

Theklan kertomus.