Elsan kertomus.
Lokakuulla 1521.
Kristofer on juuri palannut Hallesta. He ovat taas uskaltaneet ruveta myymään aneita nuoren ja velton Mainzin arkki-piispan Albertin turvissa. Useat ylioppilaat ja järkevimmät porvarit ovat harmissaan, kun näkevät, kuinka suuri, punainen risti jälleen pystytetään ja taivaallista anteeksi-antamusta kaupitellaan pitkin katuja. Gottfried on varma, ettei tätä olisi yritetty, jolleivät viholliset olisi luulleet, ette T:ri Lutherin ääni on vaiennut ijäksi. Salaisesti jaetaan kuitenkin hänen kirjeitänsä meidän joukossamme, ja moni meistä tietää, että hän on tallella jossakin paikassa lähellä meitä.
Marraskuulta.
Gottfried on juuri tuonut minulle Lutherin kirjeen Mainzin arkki-piispalle. Se ainakin näyttää anekauppiaille, että he ovat herättäneet nukkuvan leijonan.
Hän muistuttaa arkkipiispaa, että ankara tuli jo on syttynyt sen kautta, että köyhä, halpa munkki on nousnut Tetzeliä vastaan; hän varoittaa häntä, että Jumala, joka antoi voimaa tälle heikolle ihmis-äänelle, koska se puhui Hänen totuuttansa: "vielä elää ja alentaa korkeat seterit ja ylpeät Faraot, ja voi helposti nöyryyttää Mainzin vaaliruhtinaan, vaikka koko neljä keisaria häntä tukisi." Hän vaatii juhlallisesti, että arkkipiispa lakkauttaa tuon valheellisten anteeksi-antamusten ahneen myymisen Mainzissa, taikka hän pian julkaisee syytöksen (jonka hän jo on kirjoittanut) "Uutta Hallen koulua" vastaan. "Sillä T:ri Luther", hän sanoo, "ei ole vielä kuollut."
Me olemme kovasti epäilyksissä, mitenkä arkkipiispa menettelee, kun on saanut tämmöisen rohkean moitteen.
Marraskuun 20 p.
Moite on vaikuttanut. Ruhtinas arkkipiispa on kirjoittanut nöyrän puollustuskirjeen T:ri Lutherille, ja aneet ovat kerta vielä karkoitetut Hallesta.
Wittenbergissä T:ri Lutherin kirjeet eivät kuitenkaan ole likimainkaan sama, kuin hänen läsnä-olonsa. Täällä vallitsee suuri hämminki, ja sangen usein tappelevat vastaiset puolueet kaduilla.