Pyhät enkelit lauloivat taivaallisesta korkeudestansa suuren riemun iloista sanomaa, mutta paimenet, kalastajat ja publikanit levittivät sen ihmisten koteihin. Se enkeli, joka vapautti apostolit vankihuoneesta, sanoi, ikäänkuin itse-altansa, sydämensä kyllyydestä: menkäät ja puhukaat kansalle tämän elämän sanat. Mutta sen Pietarin vapisevat huulet, joka oli kieltänyt, ja Thomaksen, joka oli epäillyt, ja Johanneksen, joka oli väärin ymmärtänyt, ne väärätkin puhukaat elämää tuottavat sanat ihmisille, kieltäville, epäileville, väärin ymmärtäville ihmisille, kertomaan, mitä he tiesivät, ja kuinka Vapahtaja voi anteeksi antaa.
Se ääni, joka kesken kehnoja vannomuksiaan vaikeni jumalallisen, anteeksi-antavan rakkauden katseesta, se kaikkui mahtavammalta, kuin koskaan yli-enkeli Mikaelin ääni!
Ja kun Farisealaiset, jäykimmät kaikista, olivat voitettavat, otti Jumala Farisealaisten joukosta Farisealaisen, Jumalan pilkkaajan, vainoajan, yhden, jonka sopi sanoa: "minäkin saan kerskata lihasta," "minä vainosin Jumalan seurakuntaa."
Oliko Davidin salainen taistelo turha, kun hän tarpoi leijonan ja karhun, puollustaaksensa muutamia lampaita erämaassa, ja koetti niitä aseita, joilla hän surmasi Goljatin ja pelasti Israelin sotalaumat? Menivätkö Martin Lutherin vuodet Erfurtin luostarissa hukkaan? Taikka eivätkö ne ole olleet hänen elämänsä koulupäivät, se asepaja, jossa hänen aseensa taottiin, se miekkailu-paikka, jossa hänen silmänsä ja kätensä harjaantuivat tappelutannerta varten?
Hän on nähnyt luostarit sisäpuolelta; hän on tuntenut luostari-elämän sisäpuolelta. Hänen sopii sanoa kaikista noista ulkonaisista säännöistä: "minä olen koettanut niitä ja havainnut, ettei ne kykene sydäntä pyhittämään." Tämä se on, joka antaa erinomaisen voiman hänen sanoilleen ja kirjoilleen. Tämä se on, joka Jumalan armon kautta on tehnyt, että hän pystyi kääntämään Paavalin, Farisealaisen ja apostolin, epistolia niinkuin hän on tehnyt. Pyhä Henki oli aikoja ennen kääntänyt totuudet hänen oman kokemuksensa kielelle ja piirtänyt ne hänen sydämeensä; jotta, kun hän käänsi kreikan saksaksi, todisti hän myöskin asioita, joita hän itse oli nähnyt, ja raamattu hänen kynänsä jäljiltä kuuluu, kuin se olisi ollut alkuansa kirjoitettu saksan kielellä Saksan kansalle.
Ei minultakaan minun kohdallani tämä aika ole mennyt hukkaan. Löytyy monta totuutta, joita ei kokonaan opi, ennenkuin kokee niitten erehdysten kovaa orjuutta, jotka vastustavat niitä.
Kukaties mekin autamme toisiamme ja muita paremmin, kun olemme kasvatetut näin erikseen. Tavallisesti minä ennen uneksin, että saisin ilon johdattaa Evaa ulos elämään. Mutta nyt antaa Jumala hänet takaisin minulle, rikastettuna kaikkien noitten vuosien kokemuksella, ei sinä lapsuuden Evana, jona viimein näin hänet, vaan täydelliseksi naiseksi kypsyneenä; ei ainoastaan, että hän kuvastelisi minun ajatuksiani, vaan yhdistäisi elämänsä kyllyyden minun elämääni.
XXVII.
Evan kertomus.
Wittenbergissä, Tammikuulla 1523.