Mutta molemmissa tapauksissa näyttävät he tulleen siihen surulliseen päätökseen, että hallitseva voima on vihamielinen heille. Uskonto ei kummassakaan tapauksessa ole niin paljon Jumalan palvelusta, kuin henkien manausta; ei mitään Jumalan lähestymistä vaan jonkun asian väliin-asettamista Hänen kauhean läsnä-olonsa välttämiseksi.
Kun ensin aloimme ymmärtää tämän, pusersi se monta kyyneltä silmistäni.
"Mistä se tulee", sanoin minä eräänä päivänä Fritz'ille, "että koko mailma näyttää niin kokonaan väärin ymmärtävän Jumalaa?"
"Mailmassa on vihollinen", vastasi hän juhlallisesti, "joka kylvää valheita Jumalasta kaikkiin sydämiin."
"Jumala on kuitenkin mahtavampi, kuin saatana", sanoin minä; "miks'ei siis mikään säde tunge pimeyden lävitse, että hedelmällinen vuosi, kevään ihanuus, sadon runsaus, kodin ilot opettaisivat kansaa ymmärtämään, että Jumala on rakkaus?"
"Voi Eva", vastasi hän murheellisesti, "oletko unhottanut, ettei ole ainoastaan perkele mailmassa, vaan synti sydämessä? Tosin hän valehtelee Jumalasta, kun hän luulottelee meitä, että Jumala kadehtii meiltä siunauksiansa; mutta hän puhuu totta meistä itsestä, kun hän muistuttaa meitä, että olemme syntisiä sekä hyvän ja hellän lain kirouksen alla. Valhe ei pysyisi hetkeäkään, jollei se perustuisi totuuteen. Ainoastaan sen kautta, että me tunnustamme sen totuuden, johon vääryys perustuu, voimme hävittää sen. Meidän tulee sanoa talonpojille: 'teidän on hyvä syy pelätä. Katsokaat tuossa ristissä, mitä teidän syntinne maksavat!'"
"Mutta vanha uskonto pystytti myöskin krucifixin ihmisten eteen", minä sanoin.
"Niin pystyttikin ja pystyttää, kiitos Jumalan!" hän vastasi. "Mutta krucifixin verosta meidän tulee kertoa semmoisesta rististä, jonka Ristiin-naulittu on jättänyt; tyhjästä haudasta ja nousneesta Vapahtajasta; poistetusta kirouksesta; Jumalasta, joka antoi Uhrin, toivottaen Kärsijää tervetulleeksi valta-istuimellensa."
Me emme ole ryhtyneet suuriin muutoksiin ulkonaisissa kirkonmenoissa. Ainoastaan messu-uhrin sijassa on meillä Herran Ehtoollisen juhla; ei mitään hostian kohottamista; ei mitään yksityisiä messuja kuolleita varten; ja kaikki rukoukset, kiitoslauseet ja virret Saksan kielellä.
T:ri Luther käyttää vielä joskus latinaa jumalanpalveluksessa Wittenbergissä, koska se on yliopiston-kaupunki, että nuoriso harjaantuisi vanhoissa kielissä. Hän sanoi, että hän mielellään silloin tällöin pitäisi jumalanpalvelusta kreikan ja hebrean kielellä, että sen kautta näitten kielien oppiminen tulisi yhtä yleiseksi, kuin latinan. Mutta täällä metsässä taitamattomien talonpoikien ja maa-ritarien joukossa, jotka suurimmaksi osaksi ennen vanhaksi tultuansa unhottavat pois, mitä vähän nuoruudessaan oppivat, ei Fritzin mielestä ole mitään syytä säilyttää vanhoja kieliä; ja oikein ilahuttaa katsella kansan kasvoja, kun hän lukee raamattua taikka Lutherin virsiä nyt, kun muutamat heistä alkavat ymmärtää, että jumalanpalvelus on jotakin, johon heidän tulee sydämessänsä ja ajatuksillaan yhtyä, eikä mikään ulkonainen taikameno, joka toimitetaan heille.