"Paljon parempi on erota täältä ja olla Kristuksen kanssa."
"Tänäpänä olet sinä kanssani paratiisissa."
"Ulkona ruumiista, ja kotona läsnä Herraa."
Kaikki, mikä rauhoittaa ja lohduttaa meitä täältä menneitten suhteen, riippuu siitä, mitä nuot sanat "minun kanssani" olivat heille, ja mitä ne ovat meille. Missä ja kuinka he elävät, sitä tosin emme tiedä; kenenkä kanssa, sen tiedämme. Mitä enemmän siis, oi meidän Vapahtajamme ja heidän! me tiedämme Sinusta, sitä enemmän tiedämme heistäkin. Sinun luonasi ei odotus-aika ennen Ylösnousemista suinkaan liene mikään kylmä, kammottava eteishuone palatsiin. Missä Sinä olet, on valo, rakkaus ja koti.
Vaikka T:ri Lutherin omat sanat ovat kalliit, mitä ne sentään tämmöisessä tilaisuudessa ovat sen Jumalan sanan rinnalla, jonka hän on ilmaisnut meille?
Äitiäni lohduttavat kuitenkin suuresti nämät T:ri Lutherin sanat: "meidän Herramme ja Vapahtajamme sallikoon on meidän tavata toinen toisemme riemussa tämän jälkeen. Sillä meidän uskomme on luja, emmekä epäile, että me tapaamme toinen toisemme jälleen Kristuksen luona ennen pitkää, matka tästä elämästä kotiin Kristuksen luo on Jumalan silmissä lyhyempi, kuin jos matkustaa teidän tyköänne Mansfeldiin taikka te matkustatte minun tyköäni Wittenbergistä Mansfeldiin. Tämä on totinen tosi. Lyhyt unen hetki, ja kaikki on muuttunut."
Wittenbergissä Syyskuulla 1524.
Tämän kuukauden kuluessa on meidän usein ollut syy kiittää Jumalaa, että rakastettu, heikko äidin-äitimme pääsi lepoon. Ajat näyttävät kovin melskeisiltä. T:ri Luther on suuresti huolissaan niistä. Kappale aikaa on täällä jo hoettu levottomasta mieli-alasta talonpojissa. Fritz kirjoitti siitä meille Thüringin metsästä. Talonpojat ovat, niinkuin hyvä vaaliruhtinaamme taannoin sanoi, kärsineet monta vääryyttä herroiltansa; ja Fritz kertoo, että he aivan kummallisella tavalla toivovat parempia aikoja T:ri Lutherin ja hänen sanojensa kautta. He luulevat, että vapauden päivät ovat tulleet. Ja heidän on katkera ja tukala oppia, että evankeliumi nyt, niinkuin ennen, tuottaa vapautta sillä, että se antaa voimia kärsimiseen, eikä sillä, että se yht'äkkiä kostaa vääryydet. Uskonvimmaisia on paitsi sitä ilmestynyt heidän joukossaan. Zwickau'in profeetat ja Thomas Münzer (jonka suu tukittiin viime vuonna Wittenbergissä, kun Luther palasi Wartburgista) ovat luvanneet heille kaikki, mitä he todella odottivat Lutherilta. Kerran vielä, he sanovat, lähettää Jumala innostettuja miehiä mailmaan perustamaan uutta asiain järjestystä, ei enää opettamaan pyhiä, kuinka tulee kumartaa, kärsiä ja olla pitkämielinen, vaan kuinka tulee taistella ja kostaa vastustajille, ja hallita.
Lokakuulla 1524.
Voi, nyt ovat talonpojat täydessä kapinassa ja kuljeksivat kymmenin tuhansin pitkin maata. Meteli alkoi Schwarzwaldissa, ja nyt se riehuu kautta maan, kooten voimaa sitä myöten, kuin se edistyy, ja temmaten kaikki mukaansa ainoastaan paljoutensa ja väkevän liikuntonsa kautta. Kaupunki toisen perästä heittäyy, avaa porttinsa ja vannoo noudattaaksensa heidän Kahtatoista Artikeliansa, jotka eivät itsessään, niinkuin kerrotaan, olisi hullummat, kun niitä vaan paremmilla keinoilla voimaan asetettaisiin. Ehtimiseen linnoja ahdistetaan ja kukistetaan. Ulrich kirjoittaa tulisella vihalla, kuinka jalosukuisia miehiä ja naisia on kauhealla tavalla surmattu, ja kuinka luostareita ryöstetään. Fritz sen sijaan kirjoittaa ja käskee meidän muistaa niitä moninaisia, lain nimessä kauan tehtyjä vääryyksiä, jotka ovat tuottaneet tämän rajun ja laittoman koston hetken.