"Minä tahtoisin mielelläni nähdä pyhien enkelien saattokunnan, täti Thekla", sanoi Greeta. "Äiti kertoo, ettei hyvällä vaaliruhtinaalla ollut mitään pieniä lapsia, jotka rakastivat häntä, eikä ketään, joka puhutteli häntä koskaan hellemmällä nimellä, kuin 'teidän ruhtinaallinen korkeutenne', kun hän kuoli. Mutta tuolla puolen hautaa hänen ei tarvitse olla yksinään, vai kuinka? Pyhät enkelit puhuttelevat häntä kyllä hellillä nimillä, eikö puhuttele?"
"Ainakin Herra Jesus puhuttelee", minä sanoin. "Hän nimittää lampaitansa nimeltä."
Tämä lohdutti Greetaa vaaliruhtinaan puolesta.
Vähä aika tuon surupäivän jälkeen tuli ilon päivä perheellemme ja koko ystäväkunnalle Wittenbergissä. T:ri Luther ja Katarina von Bora vihittiin hiljaisuudessa Heinäkuun 23 päivänä.
Muutamia päiviä jälestäpäin vietettiin tuliaisia, kun morsian saatettiin kotiin Augustinin-luostariin, jonka hyvä vaaliruhtinas Johan Fredrik on antanut Lutherille lahjaksi ynnä kaksitoista oluenpanosta vuosittain. Kunnollinen vanha Johan Luther ja hänen vaimonsa ja Lutherin hurskas äiti tuli Mansfeldista pitoihin, ja suuri juhlapäivä se oli kaikille.
Ja nyt on jo kuusi kuukautta tämä "suuri asia, yhdistys ja keskuus miehen ja vaimon välillä", joksi Luther sitä sanoi, pyhittänyt luostaria kodiksi, samalla kuin uskon rukous ja Hänen läsnä-olonsa, jonka vaan usko näkee, on vihkinyt kodin rakkauden ja rauhan pyhyydeksi.
Paljon kalliita asioita on T:ri Luther sanonut avioliitosta. Jumala, hän sanoo, on asettanut avioliiton esikuvia kaikkialle koko luotuun mailmaan. Jokainen luontokappale etsii täydellisyyttään toiseen yhdistymällä. Itse taivas ja maa kuvaavat sitä meille, sillä eikö taivas syleile viheriää maata niinkuin morsiantansa? "Kallis, oivallinen, jalo", hän sanoo, "on tämä Pyhän Hengen sana: 'aviomiehen sydän luottaa vaimoon.'"
Hän sanoo myöskin, että hän niin kunnioittaa aviosäätyä, että, ennenkuin hän aikoi naida Katarinansa, hän oli päättänyt, jos hän äkkiä joutuisi kuolinvuoteellensa, vihittää itsensä, ennenkuin hän kuoli, ja antaa tytölle kaksi hopea-pikaria hää- ja jäähyväislahjaksi. Ja tuonoin hän lausui yhdelle, joka hankki naimisiin: "rakas ystävä, tee sinä, niinkuin minä, kun kosin Kätheäni. Minä rukoilin Herraa Jumalaa kaikesta sydämestäni. Hyvä vaimo on kumppani elinkaudeksi ja miehensä lohdutus ja ilo, ja kun hurskas mies ja vaimo uskollisesti rakastavat toisiansa, on perkeleellä varsin vähän voimaa heitä vahingoittaa."
"Kaikki ihmiset", hän lausui, "uskovat ja ymmärtävät, että avioliitto on avioliitto, käsi käsi, rikkaus rikkaus; mutta että avioliitto on Jumalalta, ja säätty ja käsketty Jumalalta; että käsi on tehty Jumalalta, että omaisuus ja kaikki, mitä meillä on ja mitä me olemme, on annettu Jumalalta, sekä että se, koska se on hänen tekonsa, on käytettävä hänen ylistyksekseen, sitä ei juuri moni usko. Ja hyvää vaimoa", hän sanoi, "tulee rakastaa ja kunnioittaa, ensiksi, koska hän on Jumalan lahja ja annin; toiseksi, koska Jumala on varustanut naiset jaloilla ja suurilla avuilla, jotka, kun he ovat siveät, uskolliset ja jumaliset, paljon voittavat heidän vähäiset vikansa ja heikkoutensa."
Wittenbergissä, Joulukuulla 1525.